Päätösten ilta, joka sai erikoisen päätöksen

Tiistai 27.3.2012 klo 0:01 - krista

Valtuustoillan hotspotit olivat Postitalon ja Kanavarannan asemakaava, uusi hallintosääntö sekä kaupungin lausunto kuntarakenneselvitykseen. Ilta sai myös erikoisen päätöksen.

* * *

Keskustan osayleiskaavaa valmistellaan paraikaa. (Päivällä kaupunginhallitus merkitsi siitä saadut lausunnot tiedokseen, keskustelun kaavasta se käy viikon päästä.) Siinä yhtenä tavoitteena on tiivistää keskustaa ja lisätä sinne asutusta. Tämä tavoite on hyvä. Samanaikaisesti keskustassa on lukuinen joukko rakennuksia, joiden suojelu on perusteltua. Näiden tavoitteiden yhteensovittaminen on haastavaa. Kun toisaalle jätetään alueita vanhaan asuunsa, niin toisaalla on syytä tiivistää.

Esitetty Postitalon ja Kanavarannan kaava on mielestäni kohtalainen kompromissi sen jälkeen, kun se käsittelyn aikana selkeästi parani. Uudet talot rakennetaan nykyisille parkkipaikoille. Päivittäin rantaraittia kyseisen kohdan ohi pyöräilevänä ainakin lähimaisema paranee. Nykyiset parkkipaikat eivät ole maiseman kaunistus. Lintuperspektiivista muutos on merkittävämpi. Ja tätä ovat kaavaa arvostelleetkin tuoneet esiin. Moitteita on tullut rantamaiseman katkeamisesta. Olen koettanut kulkiessani tarkkailla maisemaa sillä silmällä. Sammakkoperspektiivistä rantamaisema on mielestäni kovin katkennut jo nyt, eikä lisärakennukset tuo siihen olennaista muutosta.

Valtuusto äänesti siitä, olisiko kaava pitänyt jättää pöydälle odottamaan keskustan osayleiskaavan valmistumista. Minusta olisi pitänyt. Silloin olisi voinut samanaikaisesti luoda yhtenäiset periaatteet rakennus- ja maisemansuojelun, rakennusoikeusmäärien, mahdollisten korvausten ja muiden linjausten kanssa. Pöydällepano kuitenkin hävisi äänestyksessä 42-17. Sen jälkeen äänestettiin itse kaavasta ja se meni läpi äänin 49-8. Kannatin kaavan hyväksymistä. Tässä kohtaa on vara tiivistää, jotta toisissa kohdin ei sitä tarvitse tehdä.

* * *

Uusi hallintosääntö meni läpi ilman suuria keskusteluja. Yllättävää, koska kuhinaa sen ympärillä oli loppumetreille saakka. Siitäkin huolimatta, että itse valmisteluprosessi oli avoin ja kesti yli vuoden sisältäen ohjausryhmän, valtuustoseminaareja ja ryhmien yhteispalavereja. Tämän vuoksi olikin varsin yllättävää, että kuulin tämän vuoden puolella, että liikuntalautakunnan väki puheenjohtajistoa lukuunottamatta oli aivan tietämätön koko uudistuksesta! Lautakunta oli luonnollisesti järkyttynyt siitä, että heidän lautakuntaansa ei ensi kaudella ole. Ajatus kun on yhdistää kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimi sekä tapahtumapalvelut yhteiseksi vapaa-aikalautakunnaksi.

Hallintosääntöuudistus tuo mukanaan uudenlaisen ajattelun. Valtuuston rooli kasvaa. Se tekee ”tilaukset”, joissa määritellään millaisia palveluja ja kuinka paljon niitä halutaan. Lautakuntien rooli muuttuu. Niiden tulee jatkossa keskittyä annetun tilauksen toteuttamiseen eli siihen, että pyydetyt palvelut tuotetaan järkevästi ja käyttäjät ovat tyytyväisiä. Hallituksen työskentelyssä pyritään lillukanvarsista strategisempaan suunnitteluun.

Käsittelyn edetessä lukukohtaiseen käsittelyyn, saimme todistaa surullista demokratian väärinkäyttöä. Yksi valtuutettu käytti jokaisessa kohdassa kiihtyneen puheenvuoron. Niissä hän vaati jokainen kerta, että puheenjohtaja esittelee asian pykälä pykälältä. Ja kun näin ei tehty, hän jätti eriävän mielipiteen. Huoh.

* * *

Kunta- ja palvelurakenneselvitykseen annettussa lausunnossa oli tunnistettavissa erilaisia puheenvuoroja: oppositiopuheenvuoro, pakkoliitoksia vastustavat lausunnot sekä oman lempilapsensa puolustamista. Kantaa haluttiin myös ottaa asioihin, jotka eivät kuulu kunnan päätösvaltaan. Joku manasi entiset kuntaliitokset. Ilahduttavaa oli kuulla erään liitoskunnan alueelta tulleen valtuutetun puheenvuoro siitä, että entinen kunta ei olisi selvinnyt palveluista senkään vertaa, miten niistä nyt on pystytty huolehtimaan. Ei lienee yllättävää, että Vihreiden puheenvuorossa korostettiin lähidemokratian tarvetta ja kahdentasoista päätöksentekoa. Pienissä asioissa paikallisesti ja isoissa seudullisesti.

Perusviesti lausunnossa oli, että Joensuu on valmis neuvottelemaan kuntaliitoksesta sille alueelle, mitä meille esitettiin. Eli Joensuu, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi ja Ilomantsi. Itse emme ole valmiita selvitystä tekemään, mutta jos ministeriö käynnistää ja kustantaa neuvottelut, niin osallistumme.

Lausuntoon äänestettiin monenlaisista muutoksista. Lopputuloksena kuitenkin oli, että kaupunginhallitukseen pohjaan ei tullut muutoksia. Itse pidin tärkeänä, että Joensuun lausunnossa kerrotaan Itä-Suomessa tehdystä erikoissairaanhoidon yhteistyöstä, vaikka useammassakin muutosehdotuksessa vaadittiin sen poistoa.

Itä-Suomessa on mietitty erikoissairaanhoidon yhteistyötä jo pitkään. Ja mietitty myös sitä, millaisella hallinnollisella rakenteella yhteistyötä voitaisiin tehdä. Ongelma on, ettei laki mahdollista kuin kuntayhtymämallin. Siksi Joensuu lausunnossaan haluaa, että lakia muutetaan niin, että erikoissairaanhoitoa voidaan järjestää muunlaisillakin yhteistyömalleilla.

Millaiseen rakenteeseen päädytäänkö sitten, kun päätöksenteon aika on - siihen lausunto ei ottanut kantaa. Oma ajatukseni on, että pitää olla mahdollisuus kehittää muunlaisiakin yhteistyön malleja kuin kuntayhtymä. Ja jollain lailla olen jopa kuvitellut, että näinä rakenneuudistusten aikoina juuri pitäisikin olla keksimässä uudenlaisia, entistä parempia malleja.

* * *

Pitkä kokousilta sai vielä erikoisen päätöksen, kun valtuutettu Jouko Kärnää vastassa oli kokouksen päätyttyä poliisit. Tietoni mukaan he toivat hänelle haastekirjeen.

PKO:sta kajahtaa

Maanantai 12.3.2012 klo 22:35 - krista

”Äänestä oma ehdokkaasi edustajistoon viemään eteenpäin uusia kehittämisideoita. Äänestä, ole aktiivinen - ” kehottaa Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (PKO) omistajajäseniään.

Pohjois-Karjalan Osuuskaupan (PKO) vaalit ovat menossa. Vaalit, jotka eivät juuri koskaan ole juuri ketään kiinnostaneet. Puolueet asettavat ehdokaslistoja, mutta niitä ei saa nimetä puolueiden mukaan. Äänestäjä sitten arvailee listan aatepohjaa sen perusteella, ketä kunnallispolitiikasta tuttuja kasvoja siellä on. Joukossa on myös listoja, jotka muodostuvat melko sekalaisesta ehdokasjoukosta ja niiden taustalla oleva ideologia jää vielä hämärämmäksi.

Niinpä äänestäjä ei aina tiedä, mitä asiaa tulee kannattaneeksi äänestäessään esimerkiksi listalta löytyvää naapuriaan. Sinänsä suurta vahinkoa ei tapahdu, sillä edustajistolla ei todellisuudessa ole suurtakaan vaikutusta Osuuskaupan asioihin. Edustajisto kokoontuu kahdesti vuodessa. Kerran hyväksymään tulevan vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion ja kerran hyväksymään menneen vuoden tilinpäätöksen. Periaatteessa edustajisto käyttää ylintä päätösvaltaa, mutta käytännössä se on tyytynyt roolinsa kumileimasimena.

Tällä kertaa PKO:n vaalit saivat ihan uuden draivin, kun Rumat ja Yksinäiset -listan nuoret opiskelija-aktiivit (ja ikinuori Marjo) yli puoluerajojen haluavat muutosta niin PKO:n toimintatapoihin kuin itse vaaleihin. Nuoret järjestivät tänään kampanjatempauksen ja vaativat PKO:lta avoimuutta toimintatapoihinsa. Oikein. Toivottavasti ehdokaslistalta pääsee mahdollisimman moni läpi ja he jatkavat myös valtuustossa rohkeaa toimintaansa.

Nämä nuoret ehdokkaat (ja ikinuori Marjo) toimivat kuten PKO asiakasomistajiaan kehottaa. Lisäksi nuorten ansiosta moni saattaa kiinnostua vaaleista. Luulisi, että PKO:n johtaja Juha Kivelä olisi mielissään. Mutta ei ole. Kivelä vastaa nuorten vaatimuksiin avoimuudesta uhkailemalla muuttavansa vaalit jatkossa listavaaleista suoriksi vaaleiksi vähentäen näin demokratiaa. Kivelä perustelee vaalitulosten salaamista hassusti sillä, että joku ehdolle lähtenyt voi pahoittaa mielensä nähdessään äänimääränsä. Kyllä vaaleihin ehdokkaaksi lähtevät ymmärtäisivät ja monet olettavatkin, että äänestystulokset julkaistaan. Enemmän on äänestäjillä syytä pahoittaa mielensä siitä, ettei heille kerrota, paljonko ääniä heidän ehdokkaansa on saanut.

Vaikkei PKO avoimuudesta niin tykkäisikään, niin tämän päivän mediataidot pitäisi olla hallussa. Nyt ei ollut. Opiskelijat pyysivät edellisten vaalien tuloksia ihan asiallisesti aikapäiviä sitten. Jos ne olisi annettu silloin, niin kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Nyt PKO joutui lopulta kuitenkin antamaan tulokset kyselijöille. Samalla se antoi itsestään salailevan ja ylimielisen kuvan sekä paljasti ymmärtämättömyytensä nykypäivän julkisuudenhallinnasta.

Pohjois-Karjalassa on varsin vähän tahoja, jotka uskaltavat kyseenalaistaa mitään PKO:n tekemisiä. Onneksi ”Rumat ja Yksinäiset” uskaltavat. On tietenkin hyvä, että meillä on vahva, paikallisesti investoiva osuuskauppa. Mutta ei ole hyvä, jos se tappaa kaiken kilpailun, karkoittaa muut toimijat ja rupeaa käyttäytymään itsevaltiaasti.

PKO:lla on paljon intressejä maankäyttöön liittyen. Ei ole lainkaan varmaa, että kaupungin ja PKO:n intressit aina yhtyisivät. Siksi ei ole hyvä, että maankäytöstä päätöksiä tekevät kunnallispolitiikot ovat ehdokkaina näissä vaaleissa. Tämä koskee varsinkin kaupunginhallituksen ja teknisen lautakunnan jäseniä. Siksi en olekaan ehdokkaana. Enkä siksi, että olen oppinut sanomaan ei :)

PKO:n vaalien ehdokaslistat piti muuten jättää pahimpien joulukiireiden aikaan 22.12. Minusta ajoitus oli outo, kun itse vaalit käydään vasta nyt kolme kuukautta myöhemmin. Hyvin olisi luullut ehtivän vielä tammikuussa. Demokratiaa olisi palveltu paremmin, jos listojen kokoamiseen olisi annettu enemmän aikaa. Valikoivasta demokratiakäsityksestä kertoo myös se, että PKO:n johtaja on itse soitellut mieleisilleen henkilöille pyytäen heitä asettumaan ehdokkaaksi. En ole salaliittoteorioiden ystävä, mutta hyvällä mielikuvituksella näistä aineksista joku voisi jo saada sellaisen kehiteltyä.

Vaalipiiriuudistus saa itäsuomalaisen äänen paremmin kuuluviin

Perjantai 9.3.2012 klo 0:41 - krista

Hallitus pääsi keskiviikkona vihdoin sopuun vaalipiiriuudistuksesta ja hyvä niin. Jatkossa itäsuomalaisten äänestäjien tahto toteutuu paremmin. Enää ei tarvitse taktikoida, valita toiseksi parasta vaihtoehtoa tai jättää ääni käyttämättä sen vuoksi, että se menisi hukkaan korkean äänikynnyksen vuoksi. Jatkossa puolueen kannatuksen yltäessä noin 5-6 prosenttiin, saa sillä kansanedustajapaikan, kun nyt äänikynnys on noussut jopa 14 prosenttiin. Merkittävä parannus kansanvallan näkökulmasta.

Keskusta ja monet demaritkin ovat näreissään, kun vaalipiirien rajoihin kosketaan. Vihreät esittivät viime hallituksessa mallia, jossa vaalipiirit olisivat pysyneet ennallaan ja tasauspaikkajärjestelmän avulla äänikynnys olisi ollut sama koko maassa. No, eipä kelvannut sekään malli Demareille ja lopulta Keskusta ja Kokoomuskin lipesivät sen takaa. Perusteluina käytettiin sitä, ettei tuloksia olisi voinut vaali-iltana laskea kynällä ja paperilla. Niin kuin joku niitä nytkään käsin laskeskelisi.

Vaatimus äänestäjien tahdon paremmasta toteutumisesta on erikoisesti leimattu Vihreiden valtapoliittisiksi pyrkimyksiksi. Itse kuvittelisin, että kaikki puolueet olisivat yhtä kiinnostuneita siitä, että äänestäjiä kohdellaan tasa-arvoisesti. Näin ei kuitenkaan taida olla. Keskustan itäsuomalaiset kansanedustajat toteavat lausunnossaan, että ”uudistuksen myötä kansanvalta kapenee.” Sellainen tulkinta kertoo aika erikoisesta demokratiakäsityksestä.

Toisin kuin Keskusta eduskunnan kyselytunnilla epäili, niin itse uskon vaalipiiriuudistuksen nostavan Itä-Suomen alhaisia äänestysprosentteja. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa viime eduskuntavaaleissa noin 14 prosentilla äänistä ei lopulta ollut vaikutusta lopputulokseen, koska ne menivät listoille, joilta ei valittu ketään eduskuntaan. Pohjois-Savossa ja Kymessä kymmenesosalla äänistä oli sama kohtalo. Ja luultavasti kotiin jäi paljon niitä, jotka tiesivät jo ennakkoon, ettei heidän äänellään olisi merkitystä lopputulokseen. Jatkossa tällaisten äänien osuus on merkittävästi pienempi.

Maakuntajohtajien huoli Itä-Suomen yhteistyön kariutumisesta vaalipiiriuudistuksen myötä on erikoinen. Samoin itkut Savon jakautumisesta kahtia. Miten jotain sellaista voi jakaa kahtia, joka ei ole yhtä? Etelä-Savo ja Pohjois-Savo kun tällä hetkellä ovat kaksi erillistä vaalipiiriä ja maakuntaa. Maakunnat eivät katoa mihinkään. Sen sijaan tulevaisuudessa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson mukaan ottaminen itäsuomalaiseen maakuntayhteistyöhön vahvistaisi Itä-Suomea entisestään. Yhteisiä intressejä löytyy mm. Venäjään, metsäteollisuuden uudistamiseen ja Saimaan vesistöön liittyen.

Pohjois-Karjalassa on epäilty, kuinka paljon jatkossa esimerkiksi kuopiolaista kansanedustajaa kiinnostaa Ilomantsin asiat. En osaa sanoa määrää, mutta siitä olen varma, että huomattavasti enemmän kuin nyt. Pikemminkin on siis niin, että jatkossa Pohjois-Karjalan asioita ajaa nykyisen kuuden kansanedustajan sijaan 15. Se on merkittävä parannus maakunnan edunvalvontaa ajatellen.

Jatkossakin paikallisesti vahvat ehdokkaat menestyvät. Kannatus saadaan ensisijaisesti omasta maakunnasta, kuten nähdään nyt esimerkiksi Kymen tai Oulun vaalipiireistä, jotka muodostuvat kahdesta eri maakunnasta. Maakuntarajojen yli äänet liikkuvat varsin vähän.

Useamman maakunnan vaalipiiri ei tarkoita vaalibudjettien kasvamista. Pohjois-Karjalan korkeat budjetit ovat aivan itse tehty vitsaus. Meillä läpimenneiden kansanedustajien budjettien loppusumma oli viime vaaleissa noin 42 000 euroa, mikä on merkittävästi korkeampi kuin Itä-Suomen muissa vaalipiireissä. Kahden maakuntalehden Etelä-Savossa ja yhden maakuntalehden Pohjois-Savossa jäädään molemmissa noin 25 000 euroon. Kahden maakunnan ja kolmen maakuntalehden Kymessä läpimenneen kansanedustajan vaalibudjetti oli keskimäärin 31 000 euroa. Vaalibudjettien karkaaminen sfääreihin matkojen kasvaessa tai ilmoituslehtien lisääntymisen myötä ei siis ole mikään luonnonlaki. Pitkien matkojen ja yhden maakuntalehden Lapissa vaalibudjetit kansanedustajiksi valituilla olivat noin 38 000 euroa; kahden maakunnan, kahden maakuntalehden ja pitkien välimatkojen Oulun vaalipiirissä noin 39 000 euroa.

Vaalipiirien muuttamisen tiellä olisi pitänyt nyt päästä pidemmälle. Lapissa, Satakunnassa ja Keski-Suomessa äänikynnys on edelleen liian korkea. On silti parempi, että nyt otettiin ne askeleet, joihin yhteisymmärrys löytyi. Näitä askeleita on yritetty sovittaa koko viime hallituskausi ja tämän kauden alku. Kun tiedossa on, että edellinen vaalipiiriuudistus on 1960-luvulta, niin odotusaika olisi saattanut venyä vaikka kuinka pitkäksi.

Vaalietiketti

Perjantai 3.2.2012 klo 17:27 - krista

Vaalitapamme johtaa väistämättä vastakkainasetteluun kakkoskierroksella. Ehdokkaita on enää kaksi – ja jokaisen pitää valita puolensa. Puolen valintaa koitetaan yksinkertaistaa tyyliin ”kun olet toisen puolella, olet toista vastaan.” Mutta kun ehdokkailla on presidentin toimivaltaan liittyvissä asiakysymyksissä vain vähän eroja, niin useimman kohdalla oikeampaa olisi sanoa ”olen toisen puolella vähän enemmän kuin toisen.”

Itse ehdokkaat ovat kampanjoineet toisiaan kunnioittaen. Myös kampanjaorganisaatiot ovat ottaneet ohjanuoraksi oman ehdokkaan kehumisen eikä toisen mollaamisen. Olen iloinen ehdokkaiden hyvistä käytöstavoista, tällaista mallia me kaipaamme. Haluan Suomeen pätevän presidentin ja pätevyyteen kuuluvat mm. hyvä käytös ja toisen huomiointi.

Hämmästyttävää oli, että Haavisto joutui ensimmäisellä kierroksella jopa selittelemään toimittajille, miksi hän käyttäytyy niin hyvin. Ei puhu päälle, huutele väliin tai mollaa muita. Oikeastaan muilta ehdokkailta olisi pitänyt kysyä miksi he eivät käyttäydy kuin Pekka Haavisto?

Jos pienen Suomen edustaja haluaa vaikuttaa kansainvälisiin asioihin, niin se on mahdollista ainoastaan toiset huomioimalla. Jos hyvät tavat ja hillitty käytös tulevat selkärangasta, niin kansainvälisillä areenoilla pärjää. Liiallinen tietäminen, itsevarmuus, päälle puhuminen ja itseensä kohdistuvasta kritiikistä närkästyminen kostautuvat. Isot maat voivat saada tahtonsa läpi ärisemällä, mutta Suomi on pieni. Suomi tosin voisi olla kokoaan suurempikin.

Vuosikausia on valiteltu, että politiikka ei kiinnosta nuoria. Nyt viimein kun politiikka kiinnostaa nuoria, niin se kiinnostaa samojen valittajien mielestä väärin. Toimintaa oman ehdokkaan puolesta leimataan noloksi hypetykseksi. Minusta on erittäin hienoa, että vaalit ovat saaneet ihmiset liikkeelle. Nämä ihmiset ovat suuri voimavara ja heitä on kuunneltava ja heille on annettava tilaa toimia. Toki ylilyöntejäkin on tapahtunut, mutta eihän meistä täydellinen ole kukaan.

Täydellinen ei kyllä taida olla MTK:n Pirkanmaan piirikään. Järjestö näki aiheelliseksi lähettää jäsenilleen valikoitua tietoa molemmista ehdokkaista tähän tyyliin:

	Haavisto	Niinistö
Energia	Ei fossiilisille polttoaineille, ei ydinvoimalle, ei turpeelle, ei vesivoimalle, ei metsien lisäkäytölle eli ei hakettakaan... energiaa pitää säästää ja tuulivoimaa rakentaa	Suomen energiahuolto on kasvun ja hyvinvoinnin edellytys ja tarvitaan erilaisia tuotantomuotoja siirryttäessä entistä enemmän uusiutuviin energioihin
Turkistarha- ja muut iskut	Saa tehdä ilman naamiota. (kasvollisuuden vaatiminen tullut vaalikampanjan aikana)	Lakia on noudatettava, vaikka uskoisikin toimivansa hyvässä tarkoituksessa
Puolustus-voimat	Puolustusvoimat on hyödyllinen, jotta Suomesta löytyy rauhanturvaajia.	Asevelvollisuus on tärkeää Suomen puolustamiseksi
Natura-ohjelmasta	Toteutti ympäristöministerinä ko. ohjelman, josta käydään vieläkin oikeustaistelua mm. korvauksista ja aluerajauksista.	...Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää. Me suomalaiset olemme luonnonläheinen kansa, mutta miksi suojelisimme leivän suustamme".

Toivottavasti tämä oli vain muutaman innokkaan typerä tempaus, eikä MTK ole ohjeistanut piirejään laajemmin kirjeiden lähettelyyn.

Yksittäisten ihmisten ylilyönnit ovat toki ymmärrettäviä. Mutta kun piirijärjestön tasoinen taho vetää överit, niin se vaatii jo niin laajaa ja syvällekäyvää ymmärrystä, jollaista taitaa löytyä vain Pekka Haavistolta.

Vaalihuumaa ja voimaantumista

Sunnuntai 22.1.2012 klo 2:56 - krista

Nyt jännittää.

Olen ollut kampanjoimassa lukuisissa vaaleissa. Itse olen ollut ehdokkaana kolmesti kunnallisvaaleissa, kolmesti eduskuntavaaleissa, kerran eurovaaleissa. Viime eurovaaleissa olin Tarja Cronbergin vaalipäälikkönä, lisäksi olen aktiivisesti kampanjoinut kahdesti Heidi Hautalan puolesta pressanvaaleissa. Ja onhan niitä ylioppilaskunnan edustajiston ja osuuskaupan edustajiston vaalejakin ollut.

Vaan koskaan, en koskaan ole kokenut näin hienoa, innostavaa ja voimaannuttavaa kampanjaa kuin tämä Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja on ollut.

Voin kertoa, että ainakaan täällä Pohjois-Karjalassa Vihreänä ehdokkaana tai tukijana ei aikaisempina vuosina  kaduntallaajilta ole kiitoksia sadellut. Päinvastoin. Vähättelyä, marginaaliin sysäämistä ja jopa suoranaista herjausta on saanut kuulla. Muistan elävästi, miten ensi kerran kuntavaalaissa 1996 kampanjoidessani minulle täysin tuntematon vanhempi nainen tuli vaalikojulle haukkumaan minua ihmisten kiusaamisesta. ”Samaa paskaa eri housuissa”, oli tyly tuomio, kun yritin selittää, ettei Greenpeace ja Vihreät ole sama asia.

Kävi tänään miten tahansa, niin Pekan kampanja on antanut voimaa puolustaa vihreitä arvoja ja tehdä työtä paremman maailman puolesta. Uskon, että tämän tunteen jakavat monet muutkin maakuntien vihreät, jotka ovat tottuneet siihen, että he ovat polittisessa kentässä pieni ja usein unohdettukin tekijä. On niin hienoa olla kerrankin voittajien puolella! Saada vaaliesitettä tarjoessaan iloinen vastaanotto, kuulla kannustavia sanoja tuntemattomilta ja saada tukea omalle ehdokkaalleen arvaamattomiltakin tahoilta.

Pekan kampanja on ollut kuin Pekka itse. Ihmisiä kokoava ja kanssakilpailijoita kunnioittava. Haaviston kannatusryhmä facebookissa pursuaa hyväntuulisuutta, kannustusta, luovuutta ja yhteisöllisyyttä – varsinainen hyvä mielen paikka, jossa on itsekin kieltämättä tullut vietettyä luvattoman paljon aikaa. Taisin tartuttaa vaalikampanjointi-innon 12-vuotiaaseen poikaanikin, joka oma-aloitteisesti ja täysin itsenäisesti teki vaaliaiheisen legoanimaation.

Uskon, että Pekka Haaviston aito kyky kuunnella ihmisiä, valmius tarjota sovinnon kättä ja halu yhteisten näkemysten etsimiseen ovat niitä ominaisuuksia, joita Suomi tällä hetkellä tarvitsee. Huoli  yhteiskunnan jakaantumisesta, syrjäytymisen syventymisestä ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksista ovat asioista, joita presidentin arvojohtajana tulee pitää esillä. Ne ovat asioita, joita Pekka on nostanut keskusteluun.

Haaviston ulkopoliittinen osaaminen on vahvaa. Presidentin rooli ulkopolitiikassa kohdentuu EU:n ulkopuolelle. Erityisesti siitä toiminnasta Pekalla on vankka kokemus mm. erilaisista YK:n tehtävistä.

Olen ylpeä siitä, että Suomessa on mahdollisuus vapaisiin vaaleihin. Äänestäjät voivat aidosti valita  ehdokkaiden joukosta mieleisensä. Oma valintani on selvä: Pekka Haavisto. Toivon, että huomenna riittävän moni muukin valitsee Haaviston.

Näin myös oma voimaantumiskauteni saa lisäaikaa, kun voin edelleen jatkaa kampanjointia parhaan ehdokkaan puolesta.

Minä ja presidenttiehdokkaat

Tiistai 3.1.2012 klo 0:29 - krista

Voin sanoa tuntevani presidenttiehdokkaista henkilökohtaisesti vain yhden, Pekka Haaviston. Kolme ehdokasta (Väyrynen, Arhinmäki ja Soini) olen tavannut poliittisissä yhteyksissä muutoinkin kun vain kuuntelemalla heidän puhettaan. Kahden ehdokkaan kohdalla (Niinistö ja Lipponen) livetapaaminen rajoittuu yleisönä olemiseen ja kahta (Biaudet ja Essayah) en ole koskaan tavannut.

Pekka Haavisto

Tapasin Pekan ensikerran joskus 90-luvun puolivälissä. Pekka oli ympäristöministeri ja vierailulla Pohjois-Karjalassa Natura-asioiden tiimoilta. Pekan kansliasta kyseltiin, josko joku paikallinen vihreä haluaisi mukaan Ilomantsin käynnille. Nuorena biologian opiskelijana ja ympäristöaktivistina olin tietenkin kiinnostunut. Pääsin mukaan, vaikka olin vasta vihreisiin liittynyt rivijäsen. Pekka halusi kuulla mielipiteitäni ja näkymyksiäni ja kohteli vertaisenaan.

Sittemmin olen tavannut Pekan useasti ja kerta toisensa jälkeen hän vakuuttaa minut asiantuntemuksellaan, rauhallisuudellaan, päättäväisyydellään ja kyvyllään saada muut mukaan. Pekka Haavisto kuuntelee ja uskoo keskustelun voimaan. Hänellä on vankka kokemus ulkopolitiikasta. Haaviston arvomaailma edustaa sellaista, jollaisen haluan olevan Suomen presidentillä: heikommista huolehtimista, tasa-arvoa, avoimuutta, kansainvälisyyttä ja ympäristön kunnioittamista.

Paavo Väyrynen

Vihreiden puoluristeilyllä marraskuussa Väyrynen toi esiin sukkelasanaisuutensa. Ensimmäisen kerran Paavon olen tavannut Petroskoissa toissa syksynä. Hän oli siellä ulkomaankauppaministerinä vierailulla, minä Joensuun kaupungin edustajana avaamassa ilmastonmuutosteemaista taidenäyttelyä. Paavo pääsi myös piipahtamaan taidenäyttelyn avajaisissa. Ja täytyy sanoa, että kyllä konkaripolitiikko herätti pohjoiskarjalaisten taiteilijoiden keskuudessakin kuhinaa paikalle saapuessaan. Olin Petroskoissa myös Karjalan tasavallan järjestämällä bisnesvastaanotolla, missä Paavo piti puheen ja vastaanotti tunnustuspalkinnon ansioistaan Venäjän ja Suomen nuorison suurena tukijana ja yhdistäjänä.Tilanne oli absurdi. En oikein tiennyt, millä vuosikymmenelle olimme.

Absurdi on mielestäni Väyrysen presidenttiehdokkuuskin ja yhtälailla minusta se kuuluu jonnekin menneelle vuosikymmenelle. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Väyrynen haluaisi presidentiksi. Ulkopoliittista pätevyyttä Paavolla toki on, mutta miehen maaninen ja narsisitinen olemus muistuttaa päivä päivältä enemmän karikatyyrihahmoa, joka sopisi presidentiksi Fingerporiin.

Paavo Arhinmäki

Arhinmäen olen tavannut kahdesti. Viime kesänä hallitusneuvotteluissa Säätytalolla olin kerran samassa käytäväkeskusteluporukassa. Marraskuussa olimme samanaikaisesti lentokentällä odottamassa New Yorkin konetta. Olin menossa polegaattiseurueessa seuraamaan YK:n yleiskokousta, Arhinmäki oli menossa lomalle. Polegaattien joukossa oli Paavon tuttuja, joten kentälläkin jaoimme keskusteluporukan.

Lyhyeiden tapaamisten perusteella Paavo ei tehnyt minuun kummoistakaan vaikutusta. Hän vaikutti lähinnä hämillään olevalta pikkupojalta, joka oli yllättäen joutunut puoluejohtajaksi/ministeriksi. Säätytalolla petyin Arhinmäen löysyyteen silloin, kun olisi pitänyt tosissaan pitää ympäristön puolta. Liian usein hänestä tuli vain demareiden myötäilijä. Tällä Paavolla ei ole hinkua presidentin hommaan. Kun tapaamisemme kentällä kahta viikkoa ennen presidenttiehdokkuuden julkaisua, tuntui silloin vielä olevan toiveissa, että joku muu puolueesta ”uhrautuisi”. Kannuksia Paavo nuorempi ehdokkuudelaan toki saa.

Timo Soini

Soinin olen tavannut eurovaalien aikaan 2009. Olin Tarja Cronbergin vaalipäälikkö ja järjestin Soinin ja Cronbergin yhteistä keskustelutilaisuutta. Sen tiimoilta tapasin Soinin henkilökohtaisesti. Kansainomainen ja leppoisa tyylihän Soinilla on, mutta kovin itsevarma ja hätäilevä. Jäi vaikutelma, ettei hän kuunnelut lauseita loppuun, kun oli jo menossa seuraavaan asiaan.

Nyt Soini vaikuttaa väsyneeltä ja rasittuneelta. Eikä ihme, kun katsoo millaista joukkoa hän yrittää paimentaa. Ulkopoliittinen kokemus on niukkaa eikä hän edusta lainkaan sellaista arvomaailmaa, mitä presidentiltä haluan.

Sauli Niinistö

Niinistöä en ole varsinaisesti tavannut, mutta olen kuullut hänen puhuvan. Edellisten pressanvaalien toisella kierroksella sekä Tarja Halonen että Sauli Niinistö kävivät pitämässä puheet Vihreiden puoluevaltuuskunnalle. En kyllä muista puheesta juuri mitään, joten hän ei tainnut onnistua hurmaamaan esiintymisellään.

Olen ihmetellyt, kuinka herkkä Niinistö on ollut häneen kohdistuvaan arvosteluun. En myöskään pidä populismista, mihin hän usein sortuu. Puheet tupajumeista ovat vieneet häneltä uskottavuuden ympäristöasioiden suhteen.

Paavo Lipponen

Myöskään Lipposta en ole tavannut henkilökohtaisesti, mutta olen hänenkin kuullut puhuvan. Jostain syystä, mitä en enää muista, myös Paavo Lipponen on joskus ollut puhumassa Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa. Siitä on luultavasti yhtä kauan aikaa kuin Niinistönkin vierailusta, eikä siitäkään mitään vahvoja muistikuvia ole jäänyt.

Lipposen murahteleva tyyli ei vakuuta. Viime vuosina myös ikä on selvästi ruvennut painamaan miestä. Lipposessa on vahvaa johtajaa, mutta hänen tyylillään ei saada kansalaisia yhteisten päämäärien taakse. Ulkopoliittista kokemusta Lipposella on, mutta vahvan Euroopan mies on väsynyt.

Eva Biaudet

Eva Biaudet'sta mielikuvani on muodostunut vain median kautta. Tosin tutustuin Evan vaalipäällikköön marraskuisella polegaattimatkalla. Biaudet pitää esillä tärkeitä teemoja kuten tasa-arvoa, vähemmistöjen oikeuksia ja kansainvälisyyttä. Biaudet ja Haavisto kamppailevat melkolailla samanlaisella profiililla ja siinä taistelussa Biaudet jää selvästi kakkoseksi kevyemmän ulkopoliittisen kokemuksen ja asiantuntemuksensa vuoksi. Vaikka hänellä niitä molempia on aika hyvin.

Sari Essayah

Samoin mielikuvani Sari Essayahista perustuu täysin mediaan. Hän on pärjännyt yllättävän hyvin vaalikeskusteluissa. Ulkopolitiikan suhteen Essayah on kuitenkin varsin kokematon. Vierastan ajatusta siitä, että presidentti toisi toimessaan vahvasti esiin kristillistä arvopohjaa ja vakaumustaan, kuten Essayah haluaa tehdä.

Superkokouspäivän opit

Tiistai 20.12.2011 klo 1:08 - krista

Huh, huh, olipa kokouspäivä.

Se alkoi ammattikorkeakoulun johtokunnalla, jossa annettiin vastaus opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM) koskien sadan aloituspaikan vähentämistä. Käytännössä vaihtoehtoja oli kaksi. Joko OKM:n esittämä leikkauslista, jossa lakkautettaisiin muotoilun ja maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmat sekä leikataan tekniikasta 40 aloituspaikkaa; tai ISAT-yhteistyössä saatu neuvottelutulos, jossa lakkautettaan muotoilun ja musiikin koulutusohjelmat sekä niinikään leikataan tekniikasta 40 aloituspaikkaa.

Varsin huonoja vaihtoehtoja molemmat. Sellaisia on viime aikoina ollut tarjolla enemmänkin. Kahdesta huonosta pitäisi yrittää valita se vähemmän huono. Äänin 8-3 päätimme mennä OKM:n mallin mukaisesti. Äänestin tätä vaihtoehtoa, sillä Joensuun ja Pohjois-Karjalan tulevaisuuden kannalta musiikki on yksi vahvuuksistamme, jota ei pidä omin toimin mennä romuttamaan.Oli oikein, että kaupunki käytti omistajan ääntään.

Päätöksen jälkipuheissa pelättiin itäsuomalaisen ammattikorkeakouluyhteistyön (ISAT) nyt romuttavan ja toisaalta amk:ssa olevan biotalouden keskuksen tulevaisuus huoletti. Uskon, että biotalouden keskusta voidaan halutessa edelleen kehittää metsätalouden ja ympäristöteknologian koulutusohjelmien pohjalta. Jos ISAT-yhteistyö tähän kaatuu, niin voidaan kysyä, kuinka tukevalla perustalla se on ollut. Ei yhteistyötä voi tehdä vain toisen osapuolen ehdoilla.

Opin, että neuvottelijan on syytä varmistaa selustansa ja ennen neuvotteluihin lähtöä selvittää, millaiset ovat neuvotteluvaltuudet.

**
Seuraavana oli vuorossa kaupunginhallitus. Sielläkin pääsimme äänestämään, kun Niinivaaran alakoulun purkupäätöksen yhteydessä demariryhmä teki esityksen, että purkamisen lisäksi ”Jatkossa selvitetään alueen väestörakenne ja sen kehitys mahdollista varautumista varten koulutilaratkaisujen osalta.” Varsin kryptinen lause, jota en kannattunut ja jonka ensisijaisena tarkoituksena lienee ollut poliittisten irtopisteiden keruu.

Hyväksytyksi tulleessa päätösesityksessä todettiin, että tontti kaavoitetaan muuhun tarkoitukseen. Siellä olevaa urheiluhallia ei olla purkamassa, vaan se säilyy. Eri alueiden väestöennusteita ylläpidetään jatkuvasti. Niiden perusteella palveluja suunnataan eri puolille kaupunkia tarpeen mukaan. Myös koululaisten määrää ja koulujen tarvetta päivitetään jatkuvasti, joten sikäli erillistä selvitystä ei tarvita.

Opin, että vaalien lähestyminen lisää kryptisiä muutosesityksiä.

**
Illan päätteeksi pääsin vielä valtuustoon. Illan teemana oli ruoka. Eniten puhutti kaupungin, koulutuskuntayhtymän ja sairaanhoidon kuntayhtymän välinen sopimus yhteisen ruokapalveluosakeyhtiön muodostamiseksi. Suomeksi siis keittiöratkaisut. Teknisesti valtuuston päätösvalta koski vain sopimusta, mutta käytännössä päätöksessä painoi ennenkaikkea ihmisten käsitykset siitä, miten ja missä ruokaa tulisi tehdä.

Olin kaupunginhallituksessa äänestänyt kolmen keittiön mallia vastaan. Sitten kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen olen jatkanut asiaan perehtymistä varsin perusteellisesti ja monipuolisesti. Liikkeellä on paljon väärää tietoa, ennakkoluuloja ja olettamuksia. Kansalaiset ovat aktivoituneet, mikä on hyvä asia. Valitettavasti vuoropuhelu hankkeen vastustajien ja kannattajien kesken on jäänyt vähäiseksi. Minusta päättäjänä ei vastustamiseen riitä vielä se, että kuntalaiset vastustavat asiaa. Etenkin kun asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ruokapalveluiden konsulttiselvityksen tehnyt Merja Siltanen kertoi valtuutetuille niin keittiöratkaisun käytännön asioista kuin cook and chill -menetelmästä. Hän myös antoi hyviä vastauksia esillä olleisiin väitteisiin. Valitettavasti esitys tuli vasta siinä vaiheessa päätöksentekoa, kun valtaosa valtuutetuissa oli jo lukinnut kantansa.

Joskus käy niin, että kun kantansa on saanut muodostettua, sitä haluaa puolustaa loppuun saakka. Silloin ei halua turhia faktoja omaa totuuttaan sekoittamaan. Siksi onkin välillä nurinkurista, että päättäjät usein haluavat erilaisia asiantuntijaselvityksiä, mutta silti varsin heppoiset mutut nousevat päätöksenteon perusteeksi. Malliesimerkki kuultiin tänäänkin. Asiantuntijan puheenvuoron jälkeen saatiin kuulla joukko maallikkotodistuksia siitä, miten kaikki asiantuntijan esittämät näkemykset olivat täysin vääriä.

Valtuustossa esitettiin päätösasian palauttamista ja toisenlaisen yhteistyömallin etsimistä osakeyhtiön sijaan. Samalla myös edelleen avoinna oleviin kysymyksiin kuten kustannuksiin tai kuljetuksiin olisi voitu saada lisäselvyyttä. Palautusesitys kuitenkin kaatui äänestyksessä. Samoin esitys, jossa yhtiömalli olisi hylätty, mutta edelleen pidetty avoimena mahdollisuus yhteistyöhän kuntayhtymien kanssa. Äänestin itse noiden molempien esitysten puolesta.

Lopullinen äänestys käytiin osakeyhtiön perustamisen ja demareiden esityksen välillä, jossa hylättiin osakeyhtiömalli ja haluttiin kehittää ruokapalvelutuotantoa omana toimintana. Jälkimmäinen esitys voitti eli yhtiösopimusta ei hyväksytty ja jatkossa ruokapalveluja kehitetään kaupungin omana toimintana. Itsekin kallistuin voittaneen esityksen kannalle, sillä en pitänyt esitettyä yhtiömallia hyvänä. Osakeyhtiö veisi ruokapalvelut liian kauaksi poliittisesta päätöksenteosta, etenkin kun yhtiösopimuksessa ehdotettiin kuuden hengen hallitusta (2 hlöä per pulju), joka valittaisiin toistaiseksi.

Lisäksi valtuustosalissa taistelin edelleen pragmaattisen ja ideologisen minäni kanssa. Suurkeittiömalli naulitsee ruokatuotantomme pariksi vuosikymmeneksi keskitettyyn malliin. Silloin ei ole mahdollista tehdä sitä suurta tuotantotapamuutosta, joka perustuu hajautettuihin lähikeittiöihin. Ruotsissa ja Tanskassa ollaan menossa hajautettuihin keittiömalleihin ja puretaan suurkeittiöitä. Toisaalta, jos jatketaan nykyisenkaltaista ruokatuotantoa, niin suurkeittiöt kyllä vapauttaisivat resursseja rakenteiden ylläpidosta raaka-aineisiin ja palveluun.

Opin, että mitä vaikeampi päätös, sen avoimempaa päätöksenteon tulee olla ja sen aikaisemmin kansalaiskeskustelu täytyy aloittaa.

Avustustenjakoa - kh 12.12.11

Keskiviikko 14.12.2011 klo 0:05 - krista

Viime aikoina olen heikonlaisesti päässyt hoitamaan luottamustoimiani työ- ja lomamatkojen vuoksi. No, maanantaina sitten kokoustettiinkin oikein kunnolla. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun johtokunnassa puitiin ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen leikkauksia. Yhteisymmärrykseen ei päästy ja ensi maanantaina kokoustamme taas, sillä laitoimme asian uudelleen valmisteluun. Se asiakokonaisuus vaatii oman kirjoituksensa ja siihen palaan, kunhan saamme pyytämämme lausunnot lakkautusuhan alla olevista koulutusohjelmista.

Itse kaupunginhallituksen kokouksessa listalla oli perinteisesti paljon puhetta herättävä pykälä: käyttösuunnitelma, joka sisältää avustukset eri järjestöille ja yhteisöille. Avustuksista on tullut osalle järjestöistä saavutetun edun kaltainen, eikä siihen uskalleta tehdä muutoksia. Viimeksi isommat muutokset tehtiin kuntaliitoksen myötä. Mukaan otettiin 4H-yhdistyksiä ja poliittisten (lue: kepun, demareiden ja kokoomuksen) opintoyhdistysten tukisummia muutettiin vastaamaan muuttuneita poliittisia voimasuhteita.

Tällä kertaa säästöjen etsimisen toivossa avustuksiin oli tehty 20%:n kertaluonteiset leikkaukset . Niitä vähän kaunisteltiin, mutta suurempi saavutus oli, että vuosien puhumiseni jälkeen nyt päätettiin, että koko avustusjärjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena. Siis niin näitä, kun muidenkin toimialojen jakamia avustuksia. Niille luodaan yhtenäiset kriteerit, määritellään kumppanuudet ja yhteistyösuhteet eri järjestöjen kanssa ja saadaan kohdennettua järjestöavustukset järkevästi ja tasapuolisemmin. Tuolle mystisesti muotoutuneelle avustettavien järjestöjen listalle on siis mahdollisuus uusienkin järjestöjen päästä ja toisaalta siellä ei pysy ikuisesti, jos toiminta ei aidosti hyödytä laajasti kaupunkilaisia.

Kaupunginhallitus päätti myös avustaa virolaista lentoyhtiötä myöntämällä sille 40 000 euroa markkinointiin. En kannattanut kaupungin rahojen käyttöä moiseen, mutta jäin ihan yksin mielipiteeni kanssa. En epäile, etteikö lentoreitti Joensuu-Tallinna olisi tarpeellinen, mutta mielestäni ei ole tarpeellista kaupungin rahoilla sitä tukea. Välillisestihän Joensuu tukee sitä myös sekä Josek oy:n että maakuntaliiton kautta. Hämmentävin kommentti keskustelussa oli, että lentoyhteys nähtiin kätevänä tapana kulkea Helsinkiin tai Jyväskylään – suitsait koneella Tallinnaan ja sieltä jatkolento takaisin Suomen puolelle. Durbanin kokous ei ole tainnut olla ihan kaikkien uutisseurannassa.

Puurot ja vellit sekaisin keittiöpäätöksissä? - kh raportti

Maanantai 21.11.2011 klo 23:39 - krista

Tänään pääsin pitkästä aikaa kaupunginhallituksen kokoukseen. Reissun takia pari kokousta on jäänyt välistä, mutta onpahan varajäseneni Jussi Airaksinen päässyt paikkaamaan. Niin oudolta kun se ehkä kuullostaakin, niin huomasinpa jopa ikävöineeni kokouksia.

Esityslistan perusteella poissaoloa ei välttämättä huomannut, siellä pyöri tuttu asia: kaupungin keittiöratkaisut. Eli se sama asia, mistä olin jo kauan ennen lähtöäni ollut päättämässä. Päätöksestä oli tehty oikaisuvaatimus, jota siis tällä kertaa käsittelimme.

Oikaisuvaatimushan on tekninen väline, jolla voidaan korjata valmistelussa tapahtuneita virheitä. Tarkoitus ei ole, että itse asian suhteen tehtäisiin uudelleen poliittista arviointia. Etenkään jos mitään uutta tietoa, mikä päätöksentekoon vaikuttaisi, ei ole ilmennyt. Demarit ehdottivat oikaisuvaatimuksen hyväksymistä ja hajautettujen keittiöiden mallia. Siis sitä samaa, mitä he esittivät viimeksikin, kun asiaa käsiteltiin. Ja sitä samaa, minkä puolesta äänestin kun asia oli käsittelyssä.

Haluan politiikassa noudattaa pelisääntöjä. Siksi äänestin nyt tyhjää. Tietämättömyyden taakse olisi ollut vaikea piiloutua, sillä aloitin hallinto-oikeuden opiskelut tänä syksynä. Ja sattumoisin kunnallisoikeuden tentissä kysyttiin juuri oikaisuvaatimuksesta. Itse asiassa on jopa kyseenalaista, oliko kaupunginhallituksen edellisellä kerralla tehty päätös valituskelpoinen. Päätös kun koski valmisteluprosessia, eikä siinä tehty lopullista päätöstä asiaan liittyen.

Lopulliset päätökset keittiöratkaisusta tehdään, kun hyväksytään tai hylätään sopimus yhteisen osakeyhtiön perustamisesta ravintopalveluihin. Siinä äänestetään sitten itse asiasisällöstä ja voidaan käyttää poliittista harkintaa.

Keittiökeskustelusta on todettava, että siinä alkaa jossain määrin menemään puurot ja vellit sekaisin. En ole itse innostunut keskitetystä ratkaisusta. En kuitenkaan epäile, etteikö sekin voisi olla toimiva. Siinä on paljon hyviä puolia, kuten työpäivän ruuhkahuippujen tasaaminen, erikoisruokavalioiden tasaisen laadun turvaaminen tai mahdollisuus vähentää lisäaineita sisältävien einesten käyttöä, kun esim. lihapullat tehdään Joensuun keskuskeittiössä eikä tilata Saarioisten äideiltä.

On hyvä myös muistaa, ettei todellisuudessa valintaa tehdä kahden pahan suurkeittiön ja idyllisen ”joka yksikössä oma kokki” -mallin välillä. Jo nyt osaan keittiöistä ruoka tulee jostain kauempaa ja se joko vain tarjoillaan tai lämmitetään ja tarjoillaan päätepisteessään.

Realistista on myös epäillä, missä määrin nykymallilla jatkettaessa voidaan lisätä määrärahoja ruoan raaka-ainehankintoihin. Tätä pitäisi tehdä, että voisimme käyttää enemmän luomutuotteita, suomalaista broileria brasilialaisen sijaan tai ostaa entistä enemmän lähituottajilta. Hankinnat tehdään nytkin keskitetysti, joten se asia ei muutu. Luomun ja lähiruoan suosiminen vaatii poliittista sitoutumista asiaan. Se ei riipu keittiön koosta. Rahaa siihen on helpompi ohjata, jos sitä voidaan säästää jossain määrin muualta ruokatuotannon sisältä. Ja tähänhän suurkeittiömallilla pyritään. Siinä säästöä saadaan henkilöstökuluissa ja päästään vähemmillä laiteinvestoinneilla.

Hajautettujen keittiöiden vahvuus on pienemmässä riskissä kriisitilanteissa. Jos jotain epätavallista tapahtuu, se ei koske kerralla puolta kaupungin ruokatuotannosta. Suurkeittiöiden perustaminen sitoo ruokatuotannon ainakin pariksi vuosikymmeneksi keskitettyyn ratkaisuun. Onko se väärä valinta tilanteessa, jossa hiljaiset signaalit viittaavat hajautettujen mallien suuntaan?

Cook and chill -tuotantotapaa en pidä mörkönä. Näinhän ruoka valmistetaan miltei kaikissa ravintoloissa. Minä en ainakaan ole ravintola-annoksista valitellut, aina on maistunut. Nykyisessä keittiömallissakin kuljetellaan jonkin verran ruokaa eri paikkohin. Luultavasti keskuskeittiöitä uusittaessa cook and chill -tuotantotapa otetaan niissä käyttöön. Näin laitteita voidaan käyttää tehokkaammin, ruokakuljetuksia voidaan vähentää ja ruokailijat saavat lämpöisiä annoksia haaleiden sijaan.

Ruoka on henkilökohtainen asia. Se koskettaa meitä kaikkia ja siksi asia kiinnostaa niin laajalti kaupunkilaisia. Ruokahetkeen liittyy myös pysähtyminen ja rauhoittuminen. Keittiöratkaisuakin tulee pohtia rauhassa tutustumalla huolella sen tuoteselosteeseen.

Syntymäpäivä Washingtonissa - polegaattimatkalta

Keskiviikko 16.11.2011 klo 17:05 - krista

Tiistai 15.11.2011 Washington D.C.

Syntymäpäiväni aloitti vierailu Brookings Institute'en, joka on maailman suurin think tank. Siellä tapasimme talousasiantuntija Douglas Elliot'in. Keskustelimme eurokriisistä. Poislähtiessä oli aika epävarma olo. Optimisetkaan ennusteet euron tulevaisuudesta eivät olleet lupaavia. Elliot näki 10% mahdollisuuden siihen, että kriisiin löydetään ratkaisu ja siitä selvitään ilman tämän suurempaa taantumaa. Vaihtoehdon, jossa ratkaisu löydetään, mutta tilanne pahenee huomattavasti nykyisestä, todennäköisyys on hänen mielestään 65%. Todennäköisyys sille, että mitään ratkaisua ei löydetä ja euro romahtaa täysin on 25%. Vastauksia itse ongelmaan tälläkään talousviisaalla ei tosin ollut.

Seuraava vierailu suuntautui Maailmanpankkiin. Maailmanpankin rakenne on selvästi jäänyt ajasta, kun nopeasti kehittyvät maat kuten Brasilia, Intia ja Kiina luetaan edelleen kehitysmaiksi ja ne saavat sitä kautta edullisia lainoja ja kehitysprojekteihin rahoitusta Maailmanpankilta. Hyvä uutinen oli, että järjestössä on selvästi opittu aikaisempien vuosikymmenten virheistä ja projektien evaluointiin on panostettu. Lainakriteereissä painotetaan niin ympäristöasioista, sukupuolten tasa-arvoa kuin hyvää hallintoa. Osa Suomen kehitysavusta kanavoidaan Maailmanpankin kautta. Näinä aikoina kun kehitysyhteistyörahojen antamista kritisoidaan, on hyvä muistaa, että Suomikin on saanut vielä 1970-luvulla edullista lainaa Maailmanpankilta. Kaikkiaan Suomessa on rahoitettu kymmentä hanketta, mm. sahoja ja Turun tiehankkeita.

Lounaalla tapasimme lobbarin. Hänen työnään on ajaa asiakkaidensa puolesta vaikuttaa lainsäätäjiin niin, että lainsäädännöstä tulee heille sopivaa. Lobbaustoiminnan ympärille on rakentunut oma systeeminsä. Toimintaa on säädelty. Lainsäätäjien edustajat saa ottaa lobbaajalta vastaan lounastakaan. Lobbareiden pitää ilmoittaa, keitä heidän asiakkaansa ovat, mitä asiaa he lobbaavat ja mitä heille maksetaan. Erikoinen puoli systeemissä oli se, että lobbarit osallistuvat lobbauskohteidensa varainhankintaan. Tapaamiset onnistuvat paljon nopeammin niiden ehdokkaiden toimistojen kanssa, joiden varainhankintaa on riittävän avokätisesti osallistuttu.

Siirrymmekin seuraavaksi Capitol Hill'ille. Tapasimme ensiksi demokraattiedustaja Larsonin toimiston päällikön, sitten sisäisen turvallisuuden komitean republikaanipuheenjohtajan Kingin staffia. Komiteassa yhtenä uhkana pidettiin amerikkalaisten muslimien radikalisoitumista. Kysyttäessäkään polittiset ääriliikkeet vasemmalla tai oikeasta puhumattakaan, eivät tuntuneet yhtä uhkaavilta. Komitean puheenjohtajan tavoitelistalla oli myös estää Guantanoman vankien siirto Yhdysvaltoihin oikeudenkäyntiin. Heidän terveydenhuoltokin on kuulemma vankileirillä parempi kuin keskivertoamerikkalaisen....

Viimeisenä vierailukohteena on Bread for the City -järjestöön tutustuminen. Järjestöllä on oma terveysasema, se jakaa ruoka-apua, ohjaa ja opastaa elämänhallinnassa sekä antaa lakiapua. Tarve Washingtonissakin on suuri. Sosiaaliturva Yhdysvalloissa on olematon. Työttömyysturva on tulosidonnaista, mutta se kestää alle vuoden. Tämän jälkeen on omillaan. Köyhimmät saavat maksukortin, jolla voi maksaa ruokaostoksia kaupassa johonkin summaan saakka. Bread for City -järjestössä autetaan noin 50 000 asiakasta vuosittain. Avunsaajien tuloraja on 10 000 dollaria/hlö, mutta käytännössä autettavien perheidenkin tulot liikkuvat keskimäärin vain seitsemässä tonnissa. Valtaosa avunsaajista on vanhuksia, vammaisia ja kodittomia, jotka ovat riippuvaisia avusta jatkuvasti. Työttömien tai pienituloisia töitä tekevien kohdalla tilapäinenkin apu joskus riittää kantamaan pahimman yli. Joskin taloustaantuman myötä yhä suurempi joukko jää vakiasiakkaiksi ja avunsaajien määrä on kasvanut.

Illalla menimme porukalla juhlistamaan synttäreitäni ja viimeistä iltaa luomuravintolaan.

American way - raporttia polegaattimatkalta

Tiistai 15.11.2011 klo 15:15 - krista

Washington 14.11.2011

Vietämme Washingtonissa vain kaksi täyttä päivää, mikä tarkoittaa tiivistä ohjelmaa. Niinpä lähdimme liikkeelle jo kahdeksan aikoihin. Ensimmäinen kohde oli Suomen suurlähetystö, jossa saimme katsauksen siihen, mitä Amerikassa tapahtuu, mikä Amerikassa kiinnostaa suomalaisia ja mikä Suomessa amerikkalaisia.

Saimme kuulla, että Yhdysvalloissa on seurattu mielenkiinnolla Suomen poliittista tilannetta. Persujen nousu on aiheuttanut paljon kyselyjä Suomen lähetystöönkin. Mitä porukkaa persut ovat? Mitä poliittisia tavoitteita heillä on? Sekalaista seurakuntaa katsoessa ja heidän epäloogisia vaatimuksia kuunnellessa sitä samaa itsekin usein miettii.

Lähetystön jälkeen menimme U.S. State department'iin. Tapasimme sekä Pohjoismaiden ja Baltian asioista että Venäjä-asioista vastaavat virkamiehet. Keskustelu meni aikalailla lähetystön ennakoiman käsikirjoituksen mukaan. Suomea kiiteltiin aktiivisesta osallistumisesta rauhanturvaamis- ja jälleenrakentamistoimintaan Afganistanissa, toivottiin aktiivisempaa roolia Libyassa ja moitittiin äänestämisestä Palestiinan UNESCO-jäsenyyden puolesta.

Seuraavat kaksi tapaamista käsittelivät Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa. Saimme erilaiset näkökulmat kahdelta Think tank'ltä, joista toinen oli lähellä republikaaneja ja toinen demokraatteja. Yhdysvaltojen talous on tärkein presidentinvaalien keskustelunaihe. Obaman jatkokausi riippuu paljolti siitä, miten taloudesssa käy – tai miten huonon taloustilanteen syyt voidaan vyöryttää republikaanien johtamalle kongressille.

Suomalaisena on vaikea ymmärtää amerikkalaisten allergiaa veroille ja valtion roolille. Obaman ajama terveysuudistus nähdään sosialismina, vaikka sillä haluttaisiin turvata terveyspalvelut kaikille kansalaisille. Mutta kun monen mielestä valtion ei pidä puuttua kansalaista asioihin edes terveyspalveluiden tarjoamisen verran. Ympäristökysymykset saattavat jäädä presidentinvaalikeskusteluissa sivuosaan. Ilmastonmuutoksen suhteen keskustelu on tasolla uskotaanko tiedemaailmaa vai ei...

Vierailimme myös IMF:ssa, jossa virisi vilkas keskustelu sen roolista ja toimintatavoista maailmalla. IMF on itsekin viime vuosina havahtunut siihen, ettei sama ratkaisu toimi kaikkialla maailmassa tai että paikalliset pitää saada hyväksymään ja ottamaan omakseen IMF:n ohjelmat. Oikea huomio, mutta valitettavan pitkään sen tajuamiseen on mennyt. Voidaan myös kysyä, onko lainaa saavalla valtiolla oikeasti minkäänlaisia mahdollisuuksia neuvotella lainaehdoista. Enemmän taitaa olla kyse ota tai jätä tilanteesta.

Päivä päättyi lähetystön vastaanottoon. Sinne oli kutsuttu samoja ihmisiä, joita tapasimme tänään tai jotka ovat ohjelmassa huomenna. Kutsuttuina oli myös suomalaisia toimijoita sekä joidenkin yhteistyömaiden lähetystöjen väkeä.

Pisteet Suomen lähetystölle sen ympäristöystävällisyydestä. Lähetystörakennus on saanut LEED-sertifikaation energia-tehokkuudestaan. Lähetystössä on puolitettu energiankulutus ja vedenkulutus on vähentynyt kolmasosan. Tämä on merkinnyt myös suuria taloudellisia säästöjä. Energiatehokkuuteen satsatut investoinnit ovat maksaneet itsensä takaisin jo vuodessa. Lähetystön sertifikaatio on kulta-tasoa. Yhdysvaltojen Suomen suurlähettiläs aikoo vastata tähän tavoittelemalla Helsingin lähetystöön platinium-tasoa. Kannustimme lähetystöä haastamaan muita Suomen lähetystöjä LEED-sertifikaatioon. Suomen YK:n lähetystö olisi hyvä paikka aloittaa. Washingtonin esimerkki osoittaa, että Yhdysvalloissakin voi toimia ympäristövastuullisesti niin halutessaan.

Vapaa viikonloppu - raporttia polegaattimatkalta

Maanantai 14.11.2011 klo 14:44 - krista

New York 12.11. ja Washington D.C. 13.11.

New York on jäänyt taakse ja edessä pari päivää Washingtonissa. Viikonloppu oli vapaata, mutta järjestimme itse itsellemme poliittistakin sisältöä.

Lauantaina kävimme tapaamassa pienellä porukalla Occupy Wall Street -liikkeen väkeä. He ovat pitäneet leiriä syyskuun puolivälistä Liberty Plazan puistossa Wall Streetin varrelle. Leirin sijainti oli siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että aivan sen taakse kohosivat uudet World Trade Center'in tornit. Tuhoutuneiden tornien paikka on nimetty Ground Zero'ksi.

OWS-liike haluaa kiinnittää ihmisten huomion siihen, että vaikka poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti muodostaa vain yhden prosentin amerikkalaisista, se ajaa omaa etuaan unohtaen 99% ihmisistä. Liike vaatii demokratian palauttamista kansanvallaksi ja talouspolitiikan harjoittamista kansalaisten eikä suuryritysten ehdoilla.

Leiri oli hyvin organisoitu, vaikkei itse liikkeellä olekaan varsinaista johtoa. Sähkö tuotettiiin polkupyörägeneraattorilla, jätteet lajiteltiin, orgaaninen jäte kompostoitiin, leirissä oli kirjasto etc. Siellä oli väkeä akateemisesti koulutetuista nuorista kodittomiin mielenterveys-kuntoutujiin. Järjestys leirissä oli hyvä ja siinä toimi erilaisista asioista vastuulliset toimintaryhmät kuten kirjasto-, keittiö-, turvallisuus- tai mediaryhmät.

Tärkeimpänä leirissä nähtiin etenkin keskiluokan tietoisuuden lisääminen. Poliittinen muutos vaatii keskiluokan heräämistä ja sitä kautta paineen luomista päättäjiin. Korruptoituneet ja talouseliittiin kytkeytyneet päättäjät pitää vaihtaa uusiin. Tarvitaan lisää taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Se unohdettu 99% ei halua mitään erityistä, vain tavallista elämää: asunnon, työpaikan ja mahdollisuuden elää vapaana. Perusasioita, jotka ovat liian monelle tulleet mahdottomaksi saavuttaa.

Monen nuoren tulevaisuusnäkymä on toivoton. Osa nuorista on maksanut kalliista korkeakoulutuksestaan ja ottanut sitä varten lainaa, mutta koulutuskaan ei takaa työpaikkaa. Lainoja ei pysty maksamaan ja elämä luisuu taloudelliseen ahdinkoon. Nuorisotyöttömyys niin Amerikassa, Euroopassa kuin Suomessakin on yhteinen ongelma. Jos asialle ei tehdä mitään, menetämme sukupolvia yhteiskunnan ulkopuolelle ja luomme kasvualustan mahdollisesti rajuillekin konflikteille.

Yhteiskunnallisen aamupäivän jälkeen matkan ainoaa kokonaista vapaapäivää olikin sitten hyvä jatkaa shoppailun merkeissä. Valtaosa ajasta meni vihaisten lintujen metsästämiseen. Olin saanut kotoa tuliaistoiveita tietynlaisista Angry Birds'eistä, mutta ankarasta etsimisestä huolimatta tulokset jäivät laihoiksi. Jätin rätit ja lumput sikseen ja keskityin mieluummin elämyksiin. Niinpä kävimme Päivin kanssa vielä Broadwaylla katsomassa upean Pricilla – the queen of desert -esityksen.

Sunnuntaina matkasimme junalla Washingtoniin. Ja matka oli varsin miellyttävä. Koko juna oli pelkkää bisnesluokkaa, penkit olivat leveät ja nettiyhteydet toimivat. Junamatka kesti noin 3 tuntia. Lipun hinta oli 166 dollaria, mikä on paljon. Hinta ei myöskään sisältänyt paikkaa, vaan istumaan mentiin sinne, missä oli tilaa. Eikä ihan kaikille matkustajille ollut tilaa, mikä kyseisen summan jälkeen on kohtuutonta. Juna kulki aikataulussa, mikä näin VR:n vakikäyttäjänä pitää aina muistaa raportoida.

Washingtonissa ei sunnuntaina ollut mitään virallista ohjelmaa. Teimme porukalla pienen nähtävyyskierroksen ja kävimme syömässä.

11.11.11

Lauantai 12.11.2011 klo 8:37 - krista

New York 11.11.2011

Perjantaiaamu alkoi yhteydenpidolla Suomeen. Pohjois-Karjalan radion toimittaja soitti ja haastatteli matkakokemuksistani. Sen jälkeen soitin skypepuhelun kotiin. Vaihdettiin viikon kuulumiset ja pojat päivittivät tuliaistoiveensa.

Jet lag taisi iskeä vasta tässä vaiheessa. Aamun ensimmäisissä tapaamisissa sain tehdä todella työtä sen eteen, että pysyin hereillä ja jaksoin seurata keskustelua. Ei siten, etteikö teemat olisivat olleet mielenkiintoisia. Ensin kuulimme Amnesty International'in edustajalta, kuinka he tekevät vaikuttamistyötä YK:ssa ja sitten humanitaaristen asioiden koordinaattoritoimiston (OCHA) alipääsihteerin suomalainen erityisavustaja kertoi työstään.

OCHA koordinoi eri puolille maailmaa annettavaa humanitaarista apua niiden järjestöjen osalta, jotka haluavat niitä koordinoitavan. Onneksi OCHAlla on tarjolla vähän rahallista houkutintakin, sillä koordinaatiota todellakin tarvitaan. Humanitaarista apua koordinoitiin OCHAn kautta viime vuonna 50 miljoonalle ihmiselle yli seitsemän miljardin arvosta. Koordinoinnin ideana on saada avunantajat toimimaan samojen pelisääntöjen mukaan. Näin eri järjestöt eivät esimerkiksi toimita vierekkäisille pakolaisleireille laatutasoltaan erilaista ruokaa, telttoja tai muuta muuta tavaraa. Näin estetään leirien välinen kilpailutilanne, joka voi synnyttää konflikteja. Samoin koordinoinnin avulla saadaan kohtaamaan auttajien ja autettavien tarpeet. Valitettavasti kaikki avunantajat eivät halua olla koordioinnissa mukana. Kuten ei halunnut se järjestö, joka lähetti ruoka-apuna sianlihaa muslimialueelle tai se, joka lähetti toppatakkeja päiväntasaajalle.

Päivän ohjelman kiintoisin osuus oli Suomen pääkonsuli Ritva Jolkkosen tarjoama lounas residenssissään. Jo itse residenssi oli elämys. Asunnosta oli huikean hieno näkymä keskuspuistoon, joka oli upeassa ruskassa. Ja itse residenssin taide oli Kiasmasta lainassa olevia teoksia. Myös lounas oli varsin maittava. Jälkiruokana ollut pecan pie täydensi amerikkalaisten piiraiden suoraa.

Parasta vierailuissa oli kuitenkin keskustelu, jonka alusti Kolumbian yliopiston professori Satyajit Bose. Hän kertoi Occupy Wall Street -liikehdinnästä ja sen taustoista: taloustilanteen aiheuttamasta eriarvoisuudesta, yhteiskunnallisesta jakautumisesta ja tuloserojen kasvamisesta.

Lounaan jälkeen menimme kävelemään keskuspuistoon. Kuulas syysilma ja reipas kävely teki hyvää. Keskuspuisto on todellinen keidas keskellä New Yorkin kivierämaata.

New Yorkin osuuden viimeinen virallisen ohjelman osuus oli vierailu EU-delegaation toimistossa. Se on perustettu vasta äsken yhdistämällä aikaisemmat erillisiset komission ja neuvoston YK-edustajat. Ajatuksena on, että delegaatio edustaa EU:ta YK:ssa. Tämä helpottaa jäsenvaltioiden toimintaa, kun ne voivat keskittyä itselleen tärkeisiin teemoihin ja luottaa siihen, että EU edustaa heitä muissa asioissa. EU-delagaation alku on ollut hiukka nihkeää. Aika on mennyt YK:n sisällä vääntöön delegaation puheenvuoron paikasta. EU:n itsensä sisällä jäsenvaltiot ovat kiistelleet siitä, edustaako delegaatio EU:ta vai EU:n jäsenvaltioita. Nämä joutavaltakin kuullostavat kahinoinnit eivät ole antaneet kovin hyvää alkua delegaation toiminnalle ja ne ovat olleet omiaan vähentämään EU:n vaikutusvaltaa YK:n sisällä. Toivoa siis sopii, että paluu normaaliin päiväjärjestykseen tapahtuu pian.

Ohjelmaan liittyvän palautteen antamisen jälkeen olimme vapaat. Tämä vapaa hyödynnettiinkin tehokkaasti. Ensin pikainen visiitti modernin taiteen museoon MoMA:an. Sitten metrolla alakaupunkiin pikku-Italian liepeille syömään. Ja näin saatiin perjantaikin pakettiin.

Torstai ei luonut toivoa

Perjantai 11.11.2011 klo 16:36 - krista

New York 10.11. (kirjoitettu 11.11.2011 klo 8.30 am)

Torstaiaamun ensimäinen kohde oli YK:n yleiskokouksen täysistunto. Salin ovella törmäsimme Pekkaan, ainoaan suomalaiseen YK-turvamieheen täällä. Istunnon aiheena oli Haagin kansainvälisen tuomioistuimen jäsenvaali. Viimeisiä lobbausyrityksiä näytti tehneen ainakin Bulgaria, joka oli jakanut jokaisen maan pöydälle pienen lahjakassin, jonka sisältö jäi kuitenkin arvoitukseksi. Eikä se tulostakaan tuonut, vaan valituksi tulivat italialainen, japanilainen, slovakialainen, kiinalainen ja ugandalainen tuomarit.

Turvallisuusneuvosto oli päivän seuraava teema useammastakin näkökulmasta. Saksalaisen edustuston virkamies kertoi turvallisuusneuvostotyöskentelystä vaihtuvan jäsenmaan silmin. Viesti oli, että pysyvät jäsenet koettavat pitää kaiken vallan itsellään. On tosissaan tehtävä työtä sen eteen, jotta saa äänensä kuuluviin. Jokainen turvallisuusneuvoston jäsen on vuorollaan puheenjohtajana kuukauden kerrallaan ja silloin voi periaatteessa koettaa nostaa esille omia teemojaan. Esityslista tulee olla kaikkien maiden hyväksymä, joten mitään ihan omaa ei listalle voi saada, jos aihe ei muita miellytä. Saksa on oman jäsenyytensä aikana nostanut esille lasten asemaan konflikteissa ja ilmastonmuutosteemaa.

Suomen turvallisuusneuvostokampanjaa esiteltiin myös. Vuoden päästä olevassa jäsenäänestyksessä Suomi on ehdokkaana. Länsimaiden ryhmästä valitaan kaksi jäsentä ja ehdokkaita on kolme. Kisaa käydään Luxemburgin ja Australian kanssa. Jäsenyys toisi Suomelle vaikutusvaltaa ja diplomaattista pääomaa, joka kantaa pitkälle jäsenyysvuosien jälkeenkin. Kampanjan yhteydessä Suomi aikoo käydä kaikissa YK-maiden pääkaupungeissa esittelemässä asiaansa ja kuulemassa kunkin maan olosuhteista. Melkoinen päivityskierros, josta on hyötyä kaikkeen muuhunkin kansainväliseen toimintaan. Suomen lähetystöverkoston ulkopuolelle kun jää valtaosa maista eikä niistä kaikista olla aina ajantasalla.

Turvallisuusneuvostoon pyrkii aina neljän vuoden välein pohjoismaa. Aina se ei sinne ole päässyt, kuten ei Islanti viimeksi. Skandinaavisessa rotaatiossa on nyt Suomen vuoro pyrkiä. Hakemiseen liittyvän yhteistyön lisäksi Pohjoismaat tekevät jonkin verran käytännön yhteistyötä mm tiedonvaihdossa ja joihinkin teemoihin liityen pidetään yhteisiä pohjoismaisia puheenvuoroja. Pohjoismaat ovat varsin vaikutusvaltaisia YK:n sisällä. Pohjoismaat ovat merkittäviä rahoittajia. Norja tietenkin etunenässä, mutta me muutkin pääsemme siinä siivellä. Pohjoismailla on varsin yhtenäinen arvopohja. Mm. naisten oikeudet, vähemmistön oikeudet ja demokratian vahvistaminen ovat yhteisellä agendalla. Vaikka Suomen ensisijainen viiteryhmä YK:ssa onkin EU, tulisi pohjoismaista yhteistyötä lisätä, jotta saisimme paremmin edistettyä pohjoismaisia arvoja maailmassa. EU:n sisällä kun tuntuu olevan yhä vaikeampaa. Valmis kanavakin yhteiseen poliittiseen kannanmuodostukseen on olemassa, Pohjoismaiden neuvosto. Jospa sitä kautta niille kokouksille saataisiin merkitystä ja mielenkiintoa ihan oikeasti eikä vain ministerien twitter-päivityksissä.

Torstain ohjelmassa oli sellainenkin harvinaisuus kuin tauko. Sinä aikana saattoi käydä hotellilla valmistautumassa iltaa varten. Itse käytin sen kyllä YK-kaupassa käymiseen sekä suureen missioon löytää kahvila, jossa olisi ihan oikeat astiat kertakäyttöisten sijaan. Täkäläinen kertakäyttökulttuuri oli kyllä tiedossa, mutta sen laajuus on kyllä ollut järkytys. Usko YK:n ympäristöosaamsieen horjui todenteolla, kun YK-rakennuksen kahvilassa lounas oli yksittäispakatuissa annoksissa. Pelkästään ruokailuini ovat aiheuttaneet kohta jo enemmän jätettä, mitä kotona perheeltämme tulee kahdessa viikossa. Pakkaukset eivät ole edes mitään vähämateriaalisia. Päinvastoin, varsin kovaa muovia tai kunnon foliota ilman, että minkäänlaista lajittelua olisi. Jopa Suomen lähetystössä, jossa keskustelujen lomassa saimme salaatti- ja voileipälounaan ruokailtiin kertakäyttöastioista! Vaikkei pieniin askeliin uskoisikaan, niin esimerkin voimaa ei pidä koskaan aliarvioida.

Henkilökohtaiseen jätemissiooni liittyen olen koettanut selvittää täkäläistä jätepolitiikkaa. Illalla Suomen YK-lähettilään vastaanotolla asiaa kyselin sinne kutsutuilta YK:ssa työskenteleviltä suomalaisilta. Selvisi, että kierrätyssysteemi on periaatteessa olemassa, mutta se on ontuva ja varsin monimutkainen. Käytännössä se ei siis toimi. Öisin kerätään kadulle tuodut roskapussit ja ne viedään kaupungin ulkopuolella olevaan jättimäiseen kaatopaikkaan. Sen pidemmälle selvitystyöni eivät vielä edenneet. Varmuutta jätteenpoltosta en saanut. YK:n puolustukseksi kerrottiin, että sieltä löytyy myös ruokala, jossa on oikeat astiat. Tai ainakin sellainen on siinä varsinaisessa rakennuksessa – nythän toiminta on väliaikaisessa rakennuksessa evakossa tilojen peruskorjauksen vuoksi. Se kahvila myös löytyi ja siellä nautimmekin mitä maukkaimmat pumpkin ja apple pie't yhdessä Anisan kanssa.

Ennen lähetystön vastaanottoa tapasimme vielä ruotsalaisen delegaation, jonka kanssa tutuistuimme kansainvälisen rauhanistituuttiin (IPI). Maailman ongelmat laitettiin suuriin sfääreihin ja ahdistus tämän planeetan tulevaisuudesta löi jälleen voimalla vasten kasvoja. On meillä yhdessä melkoinen homma, jotta saadaan maailma pelastettua – tai säilytettyä. Se päätöksentekovauhti millä nyt mennään YK:ssa tai kansainvälisessä yhteistyössä ylipäätään on auttamatta liian hidas. Jotta kaikki voivat täällä kestävästi elää nyt ja vielä tulevaisuudessakin, pitää monen luopua paljosta. Niin vallasta kuin kulutuksesta.

Turvallisuutta ja naisten voimaantumista - polegaattimatkalta

Torstai 10.11.2011 klo 7:51 - krista

New York 9.11.2011 klo 11:30 pm

Tämän päivän teema oli turvallisuus. Aamu alkoi YK:n päärakennuksessa, jossa seurasimme parin tunnin ajan turvallisuusneuvoston avointa keskustelua siviilien suojelusta. Keskustelun puhetta johti Portugalin presidentti ja paikalla oli myös YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Turvallisuusneuvoston jäsenmaiden edustajat istuivat hevosenkenkäpöydän ympärillä, muut edustajat salissa ja me yleisössä lehterillä.

Portugalin presidentillä oli myös oma agendansa. Hän käytti avajaispuheenvuorostaan puolet portugalin kielen kehumiseen lobaten sitä YK:n viralliseksi kieleksi. YK:ssahan on vain kuusi virallista kieltä, joita käytetään kokouskielenä. Siinä ei mitkään tulkit riittäisi, jos täällä mentäsiin samaan kuin Europarlamentissa, missä kokoukset käännetään kaikille jäsenvaltioiden kielille.

Portugalin presidentin jälkeen puhuivat YK:n pääsihteeri, YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) edustaja, pääsihteerin humanitaaristen asioiden erityisneuvoja sekä kansainvälisen oikeuden toimikunnan (ILC) edustaja. Tämän jälkeen puheevuorot käyttivät turvallisuusneuvoston jäsenet ja sen jälkeen vuoroon tulivat muut maat. Kuulimme osan turvallisuusneuvostomaiden puheenvuoroista. Neuvosto sisäinen ristiveto heijastui puheenvuoroissa. USA moitti neuvostoa saamattomuudesta, Ranska puolusti rauhanvälitysoperaatioiden käyttöä, kun taas Brasilia ja Intia suhtautuivat niihin kriittisemmin.

Turvallisuusneuvosto antoi tänä vuonna mandaatit rauhanturvajoukkojen lähettämiselle niin Norsunluurannikolle kuin Libyaan. Näissä maissa YK:n joukot ovat valinneet konflikteissa puolensa. Tämä on uutta, sillä normaalisti rauhanturvajoukot pysyvät täysin puolueettomana. Uudenlainen toimintatapa on monen maan mielestä sisäisiin asioihin puuttumista ja siksi siitä ei tykätä.

Rauhanturvaamisen teema jatkui iltapäivällä. Kuulimme Suomen sotilasedustajan toimiston briiffin Suomen YK:n rauhanturvaamistoiminnasta. Kaikkiaan Suomella on tällä hetkellä rauhanturvatehtävissä 251 sotilasta, mutta YK:n johtamissa sotilasoperaatiossa vain 24 henkeä. Se on pienin määrä koskaan, mikä ei tietenkään vahvista maamme mainetta rauhanturvaamisen suurvaltana YK:n piirissä. Toisaalta suomalaisista moni on operaatioiden johtotehtävissä ja koulutusosaamistamme hyödyntävät muutkin YK-joukkoja lähettävät maat.

Nyt kun puolustusmenoja leikataan, ovat jotkut arvostelleet sitä, että Suomi osallistuu maailmalla rauhanturvaamiseen niin sotilaita lähettämällä kuin YK:n rauhanturvatyöstä maksamalla. Maailmanrauha on niin tärkeä asia, että Suomen kannattaa siitä oma osuutensa maksaa. Ja niin kauan, kuin siitä selviää rahalla, on se halpaa. Moni ei varmaankin tiedä sitäkään, että YK maksaa sen operaatioihin osallistuville maille korvausta.

Rauhanvälitysteema jatkui edelleen Turkin ja Suomen järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jota riensimme seuraavaksi kuulemaan. Siihenkin tilaisuuteen osallistui pääsihteeri Ban Ki-moon. Ja toisin kun tämänpäiväisen perusteella voisi luulla, niin ei se pääsihteeri kuulemma jatkuvasti ole kuultavana. Sikäli siis meillä kävi hyvä tuuri. Päivän ohjelman päätteeksi vierailimme vielä UN Women järjestön toimistolla. Suomi on yksi järjestön isoja rahoittajamaita ja järjestön johtaja vierailikin Suomessa tänä syksynä.

Myös vapaa-ajalla jatkoimme naisteemaa. Kävimme katsomassa Broadwaylla Sister Act -musikaalin, joka oli elämys. Tarina kertoi nunnien voimaantumisesta, mutta yhtä lailla esitys voimaannutti meitä suomalaisnaisia.

Jos maailma olisi yksi valtio - polegaattimatkalta

Keskiviikko 9.11.2011 klo 16:30 - krista

New York 8.11.2011 11:30 pm

Ensitöikseen delegaatiomme suuntasi hakemaan YK:n kulkuluvat. Kuvalliset siniset ”Finland adviser” -kortit kaulassamme saatoimme aloittaa varsin tiiviin tutustumisen YK:n toimintaan ja Suomen rooliin siinä.

Päivän aikana Suomen YK-politiikan kärkiteemat tulivat selviksi. Jokainen Suomen YK:n pysyvän edustajiston (YKE) viranhaltija suurlähettiläästä harjoittelijaan otti ne puheissaan esille. Ne siis ovat rauhanturvaaminen, naiset, rauha ja turvallisuus sekä kestävä kehitys. YK:ssa käsiteltävien moninaisten asioiden mosaiikissa priorisointi on varmasti ainoa keino, jos haluaa vaikuttaa. Omiin teemoihin keskittymällä Suomi on onnistunut saavuttamaan niissä vahvan roolin, paljon kokoaan vaikutusvaltaisemman. Tästä tulikin mieleeni Pekka Haavisto, joka presidenttikampanjassaan puhuu kokoaan suuremmasta Suomesta viitaten sillä nimenomaan Suomen mahdollisuudesta toimia aktiivisesti kansainvälisenä rauhanvälittäjänä.

Toisen kerran Pekka tuli mieleeni, kun seurasimme YK:n yleiskokouksen IV-komitean (polittiset erityiskysymykset, siirtomaajärjestelmän purku) istuntoa.Komitea käsitteli raporttia, jonka sen asettama ryhmä oli tehnyt Israelin toimien vaikutuksesta ihmisoikeuksiin palestiinalaisalueilla. Pekka puolestaan kertoo uudessa kirjassaan Anna mun kaikki kestää mm. Palestiinan ja Israelin rauhanneuvotteluistaan. Kuulimme Pakistanin, Iranin, Bangladeshin, Etelä-Afrikan, Ugandan ja Libanonin puheenvuorot. Kaikki painottivat maidenvälisen rauhanprosessin tärkeyttä ja tuomitsivat siiviileihin kohdistuneet julmuudet – enemmän ja vähemmän diplomaattisin sanankääntein. Jyrkimmin Israelia arvosteli Libanon, joka puheessaan mm. viittasi 1965:n rajoihin lähettäen näin rivien välissä vielä jyrkempiä viestejä. Kyseisen vuosiluvun mainitseminen kun ärsyttää israelilaisia suunnattomista. Tämän Pekkakin sai tuta Lähi-Idässä rauhasta neuvotellessaan.

Kestävään kehitykseen liittyen puhuimme RIO+20-kokoukseen valmistautumiseen niin Suomen, YK:n kuin koko maailman näkökulmasta. Vuonna 2012 RIO+20-kokous tulee olemaan YK:n suurin ponnistus. Vuosituhattavoitteiden päättyessä vuoteen 2015, tulisi YK:n asettaa uudet maailmanlaajuiset tavoitteet: globaalit kestävän kehityksen tavoitteet. Teemaan liittyen tapasimme kokouksen ranskalaisen koordinaattorin. Heidän toimistonsa olikin saanut 5000 sivua tekstiä ja kommentteja prosessia varten eri valtioilta, paikallishallinnoilta, järjestöiltä, yhtiöiltä jne. Pikku ongelma oli vain, että toimistolla on kovin niukasti resursseja ja YK:n sihteeristö tuo ensimmäisen luonnoksen ulos jo tammikuussa. Jotta laajat kommentit tulisivat käyttöön ja kentän ääni kuuluviin, niin melkoinen kiire on työstää viidestä tuhannesta sivusta eteenpäin vietävät tavoitteet. Selvä ei tosin ollut Suomen omakaan tavoitteiden asettelu, vielä kovin vaiheessa.

YK on mammuuttimainen. Olin odottanut äärimmäisen byrokraattista, hidasta ja hierarkista järjestelmää. Ja onhan se sitä, mutta odotuksiani vähemmän. Ja tässä tapauksessa se on vain hyvä.Vaikka monet teemat ovat jääneet ikuisesti pyörimään YK:n asialistalle kuten hallinnon keventäminen ja järkeistäminen tai Lähi-Idän rauhanprosessi, niin esimerkkejä asioiden edistymisestäkin kuultiin. Lasten asema konfliktialueella on parantunut, kun turvallisuusneuvosto on asettanut sanktiot lapsisotilaiden käytöstä. Joukkojen johtajia on rangaistu lapsisotilaiden käytöstä, oli kyseessä valtion tai kapinallisryhmien joukot. Tämä on johtanut lapsisotilaiden merkittävään vähentymiseen. Ja hallinnonuudistamisessakin pieniä askeleita on tehty, kun Unifem ja kolme muuta järjestöä muuttuivat yhdessä UN Women'ksi. OK, kovin pientähän se on potentiaalin nähden. Mutta ehkä tässä itsekin vuosia politiikkaa tehdessä on tullut kyyniseksi ja oppinut iloitsemaan pikkuruisistakin edistysaskeleista, jos muunlaisia ei ole.

193 maan kannanmuodotus ei ole helppoa. On paljon asioita, joista ei monen mielestä pitäisi edes puhua. Yksi tälläinen teema on seksuaali- ja lisääntymisterveys. Ja kuitenkin maailmassa, jossa juuri seitsemän miljardin asukkaan rajapyykki ylittyi, näistä teemoista pitäisi aktiivisesti puhua, sillä ne ovat avainkeinoja väestönkasvun hillitsemisessa.On selvä, että valtioden yhteistä päätöksentekoa tarvitaan, koska ongelmatkin ova yhteisiä .YK on siinä oikea areena.Meidän pitäisi ajatella, miten toimisimme, jos planeettamme olisi yksi ainoa valtio. Ja tehdät päätökset sen mukaisesti kansallinen eduntavoittelu unohtaen.

YK-polegaattina New Yorkissa

Tiistai 8.11.2011 klo 13:40 - krista

Raportoin poliittisen valtuustokunnan matkasta New Yorkiin ja Washingtoniin 7.-16.11.2011

New York 8.11.2011 klo 5 am

Seitsemän tunnin aikaero teki sen, että olen hereillä jo kukonlaulun aikaan.

Eilinen meni matkatessa. Saavuimme hotellille kuuden aikaa illalla. Väsymyksestä huolimatta ulos syömään tarkoituksena sinnitellä valveille vielä parisen tuntia aikaeroon sopeutumisen vuoksi. Menimme porukalla intialaiseen.

Osan kanssa vielä teimme kävelylenkin lähikortteleissa. Pilvenpiirtäjiä riittää. Majoitumme Midtown'issa varsin lähellä YK:n päärakennusta. Vieressä on Rockefeller Center, Empire State Chrysler Building'it ovat nurkilla. Iltakävelyllä tuntui tosin, että jokainen pilvenpiirtäjä voisi olla normaalioloissa nähtävyys. Noudatimme varsin hyvin ohjetta, joka kertoo, miten kadulla kävelevän turistin erottaa paikallisesta: me kuljimme pää yläkenossa.

Meitä on täällä matkalla kunkin eduskuntapuolueen lähettämä edustaja sekä yksi kansalaisjärjestöjen edustaja. Suomi on koko YK-jäsenyytensä ajan lähettänyt yleiskokousta seuraamaan poliittisen delegaation eli polegaation samalla perusteella. Ajatuksena on, että tieto YK:n toiminnasta leviäisi näin puolueiden sisälle. Pääsemme seuramaan yleiskokouksen työskentelyä ja saamme varsin monipuolisen katsauksen erilaisiin teemoihin eri tapaamisten kautta.

Tämänvuotiseen polegaattiin kuuluvat Li Andersson (vas.), Anisa Doty (kansalaisjärjestöt), Timo Kaunisto (kesk.), Timo Kontio (sdp), Hanna Lainen (kok.), Krista Mikkonen (vihr.), Pirita Nenonen (pers.), Päivi Storgård (rkp) ja Marika Visakorpi (kd). Joukkomme täällä New Yorkissa on tosin vajaa, kun keskustan Timo joutui siirtämään saapumistaan parilla päivällä.

Ulkoministeriö järjesti päivän briiffin meille lähtijöille kolmisen viikkoa sitten. Siellä jaettu YK-liiton käsikirja YK:n toiminnasta oli useammallakin matkalukemisena. Kentälle vastaan saapunut lainsäädäntöneuvos Sari Mäkeläkin ehti antamaan lyhyen katsauksen yleiskokouksen tilanteesta. Useimmat pääkomiteat ovat jo lopettelemassa keskusteluitaan ja muokkaamassa päätöslauselmia ja päätöksiä, jotka ne vievät yleiskokouksen käsittelyyn joulukuussa. Monia ikuisuusaiheita pyörii listoilla, kuten Palestiinakysymys tai YK:n uudistaminen.

Vaan pianhan saamme tietää lisää. Tänään ohjelmassa mm. Suomen YK-edustuston talous- ja sosiaalisektorin sekä poliittisen sektorin toiminta, YK:n IV-komitean työskentelyn seuraaminen (siellä käsittelyssä juuri Palestiina) ja Rio+20.

Ruuan äärellä - raporttia kh:sta

Maanantai 10.10.2011 klo 23:33 - krista

Tämän kertainen kaupunginhallitus oli varsin tuhti. Kokous kestikin kolmesta seitsemään. Ja kun sitä ennen istuttiin miltein samalla konklaavilla Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun johtokunnan kokous, niin täysi päivä luottamustyötä tuli tehtyä.

Kaupunginhallituksessa käytiin läpi maahanmuuttajatoiminnan kehittämistä. Tähän asti kaupunki on tehnyt sitä lähinnä olemalla rahoittajana erilaisissa hankkeissa. On selvää, että jatkossa Joensuun tulee ottaa siitä enemmän itse vastuuta. Tärkeä linkki ovat koulut, joiden kautta pitäisi olla mahdollista antaa muutakin neuvontaa maahanmuuttajaperheille kuin kouluasioita. Joskus voi käydä niin, perheen lapset kotoutuvat parhaiten ja he joutuvat niin kielen kuin kulttuurin tulkeiksi muulle perheelle.

Tulevat kuntavaalit näkyvät hallinnossa jo niin, että teimme päätöksen äänestyspaikoista. Viime kerralla saatiin niin hyviä kokemuksia ennakkoäänestyspaikoista niin marketeissa kuin oppilaitoksissakin, että käytäntöä päätettiin jatkaa. Sen verta tässä pitää omaa häntää nostaa, että tein aikoinaan aloitteen ennakkoäänestyspaikoista sekä yliopistolla, ammattikorkeakoululla että kauppakeskuksissa, joka siis johti näiden paikkojen käyttöön viime kerralla. Usein kun on parempi viedä toimintoja sinne, missä ihmiset jo valmiiksi ovat.

No toinen asia on sitten se, miten tulevat kuntavaalit näkyvät päätöksenteossa. Ja näkyväthän ne. Esimerkiksi lautakunnissa päätöskierroksella olevat budjettiraamit ovat tainneet paukkua yli ihan joka paikassa.

Illan odotetuin hetki oli päätökset keittiöratkaisusta. Esityksenä oli, että kaupunkin menisi kimppaan koulutuskuntayhtymän ja sairaanhoitopiirin kanssa. Heillä molemmilla, samoin kuin kaupungilla kun on edessään mittavia keittiöiden peruskorjauksia. Ja niinpä oli syntynyt ajatus siitä, että yhdistetään voimat ja muodostetaan kaksi isoa keittiötä. Näistä toinen valmistaisi ruuat sairaalalle, palvelutaloille ja kotihoidon asiakkaille. Toinen puolestaan valmistaisi päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten ruuat.

Tällaisia isoja keskitettyjä keittiöitä on viime aikoina perustettu ympäri maata. Ruuan valmistustapa on niissä ns. cook and chill, jolloin valmis ruoka jäähdytetään ja lämmitetään sitten tarjoilupaikassa. Tämä mahdollistaa sen, että ruuan valmistus tai kuljetus ei ole niin sidottu aikatauluhin kuten nyt keittiöissämme, kun ruoka kuljetetaan lämpimänä suoraan tarjoiltavaksi siellä, missä ei ole omaa valmistuskeittiötä.

Saimme hyvän esittelyn cook and chill -tuotantotavasta. Tavassa on paljon hyviä puolia eikä energiatarve ole nykytapaa suurempi. Makuakaan ei käyttäjät ole kuulemma moittineet ja erona moneen muuhun suurtalouden valmistustapaan on se, että valmistus tehdään suoraan raaka-aineista, ei pakasteista tai ns. ruokakomponenteista kuten esipaistetusta lihasta.

Keskitetyssä mallissa on kuitenkin omat ongelmansa. Maailmassa, jossa hiljaiset signaalit puhuvat hajautettujen ratkaisujen puolesta, keskittäminen on väärä suunta. Kokemukset Ruotsista ovat osoittaneet, että siellä ollaan pikemminkin purkamassa suurkeittiöratkaisuja. Keskitetyssä mallissa on myös suuri riski siihen, että säästöjä etsitään bulkkituotannon keinoin. Onneksi sen riskin ei aina tarvitse toteutua.

Me Vihreät olisimme halunneet kehittää Joensuun ruokatuotantoa hajautetun mallin suuntaan ja siksi äänestin demareiden vastaesityksen puolesta. Varmasti hajautetussakin mallissa olisi ajan myötä järkevää joitain keittiöitä yhdistää, mutta lähtökohtaisesti ruoka valmistettaisiin paikan päällä. Niin koulussa, päiväkodissa tai hoitolaitoksessa on hyvä olla läsnä arjessa myös muita kuin opetus-/hoivahenkilöstöä. Esimerkiksi lasten ottaminen mukaan ruuanvalmistukseen tukisi myös ruokakasvatusta. Uskomme, että hallintorajojen ylittämisellä ja yhteistyöllä olisi luotavissa keittiöitä, jotka ovat koko paikan sydän, oli kyseessä sitten koulu, päiväkoti tai vanhainkoti.

Asiasta äänestettäessä äänet jakautuivat 6-5 keskitetyn mallin puolesta. Uskon kuitenkin, että siitäkin voidaan saada hyvä, jos halutaan. Henkilöstön supistumisesta aiheutuvalla säästöllä on mahdollisuus lisätä esim. ruuan raaka-ainehankintojen määrärahoja. Tavoitteenahan on keittiöiden määrästä riippumatta tehdä hyvää ja maukasta ruokaa.

Keittiökeskustelussa suurin huoli on ollut nimenomaan siitä, miten suuressa yksikössä voidaan taata ruuan laatu. Tämän varmistamiseksi ehdotin päätösesitykseen lisättäväksi kohdan, jossa ruokapalvelulta pyydetään valmistelemaan ”linjaukset siitä, miten ruoan laatua ja omavalmistusastetta kehitetään ja, että erityisesti koulujen ja päiväkotien osalta lisätään luomu- ja lähiruoan osuutta huomioiden laki julkisista hankinnoista. Linjausten tavoitevuosiksi tulee asettaa vuodet 2013-2017. ” Tämä sinne yksimielisesti lisättiinkin. Vastaavanlaiset linjaukset on tehty Turussa niinikään keskitettyyn suurkeittiömalliin siirryttäessä.

Asukasdemokratiaa? - raporttia kh:sta

Tiistai 27.9.2011 klo 0:11 - krista

Tänään oli valtuustopäivä, jolloin perinteisesti kaupunginhallituksen kokoukset ovat keveämpiä asialistaltaan ja kokukset lyhyempiä. Tällä kertaa kyseessä taisi olla se säännön vahvistava poikkeus, sillä kokous kesti yli kaksi tuntia.

Kokouksen alkuun saimme kuulla Pohjois-Karjalan tietotekniikkakeskus oy:n (PKTTK) esittelyn. Kyseinen pulju hoitaa kaikkien maakunnan kuntien sekä sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän tietotekniikka-asiat. (Melkoisia nimihirviöitä nämä kunnalliset yhteenliittymät) Näin on ollut vuoden ajan, eikä käyttäjäpalaute ole ollut kovin mairittelevaa. Osa on varmasti alkukankeutta ja johtuu erilaisten toimintatapojen yhteensovittamista.

Tietotekniikan avulla toivotaan saatavan varsin merkittäviä säästöjä aikaiseksi. Välillä sitä miettii, mahtaakohan nuo suuret toiveet joskus realisoitua. Ainakin PKTTK:n ensi vuoden budjetti tuntui paisuvan tämänvuotisesti miltei kolmanneksen. Kaikenlaista uutta ohjelmaa ja sovellusta kun pitää pukata. Tavoite tietenkin on, että hallinto vie entistä vähemmän aikaa ja työtekijät voivat tehdä oikeaa palvelutyötä enemmän. Mutta suuria alkukustannuksia se kyllä vaatii.

Kokouksessa käsiteltiin myös kaupungin strategiassa sovittujen kärkihankkeiden eteneminen. Yksi kärkihankkeista on ”Asukastoiminnan ja osallistumisen edistäminen”. Toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi eivät tosin ole, noh, kovinkaan briljantteja: ”Kaupungin nettisivut uudistetaan vuoden 2013 alusta. Asukasyhdistyksille on pidetty tilaisuus toukokuussa 2011 vuorovaikutuksen järjestämisestä ja lisäämisestä. Viestintästrategian päivitys käynnistynyt.”

Kaupungin tulisi tehdä selvä suunnitelma siitä, miten se aikoo huolehtia kuntalaisdemokratian toteutumisesta. Tällainen suunnitelma tulisi hyväksyä valmisteilla olevan organisaatiouudistuksen rinnalla. Pelkät lautakunnat kun eivät siihen riitä. Kyläyhdistysten kuulemiset ja säännölliset asukasillat ympäri kaupunkia ovat yksi tapa tai tarkemmin sanottuna kaksi tapaa. Tärkeää olisi myös miettiä, miten ydin-Joensuussa asuvien ääni tulee kuuluviin. Asukasyhdistysten sijaan tapaamisia voisi järjestää teemoittain esim. kouluasioista, liikunnasta, vanhusten palveluista, kulttuurista tai milloin mistäkin. Teemaillat toimisivat keskusta-alueelle paremmin kuin koko palvelukirjoa koskevat tilaisuudet. Ehdottamasti myös sosiaalisen median mahdollisuudet pitää hyödyntää. Facebookin keskusteluryhmät, jossa vastauksia antavat kaupungin virkamiehet, kannattaisi perustaa eri aiheiden ympärille.

Hyvä konkreettinen keino strategiaan kirjatun kärkitavoitteen edistämiseksi oli tarjolla tämänpäiväisessä kokouksessa, kun käsittelyssä oli oikaisuvaatimus Uittopäällikön tuvan purkua koskevasta päätöksestä. Ehdotin, että oikaisuvaatimus olisi hyväksytty ja asia palautettu valmisteluun niin, että järjestöjen tarve ja halukkuus paikan ylläpitoon olisi oikeasti selvitetty. Ehdotukseni ei saanut kannatusta, minkä vuoksi jätin asiasta eriävän mielipiteen.

* * *

Viime viikolla ei kaupungihallitus kokoontunut lainkaan, siksi ei siitä ole raporttiakaan. Toissa viikolla ei tainnut mitään ihmeellistä olla, kun kiireiltäni ja saamattomuuttani en siitäkään ole raportoinut.

Kasvispitoista lähiruokaa, kiitos? - raporttia kh:sta

Maanantai 29.8.2011 klo 22:17 - krista

Tänään kaupunginhallitus keskusteli ruoasta. Koska minulta oli jäänyt lounas välistä, niin kirjaimellisesti omalla kohdallani puhe oli siitä mistä puute.

Keskustelussa olivat kaksi ruokaan liittyvää aloitetta. Toisen niistä tein itse miltei kaksi vuotta sitten ja se koski ruuantuotannon ympäristövaikutusten huomiointia. Yhtenä konkreettisena keinona siinä ehdotettiin viikoittaisen kasvisruokapäivän käyttöönottoa. Lisäksi ehdotettiin kattavan ohjelman laatimista ateriapalveluiden ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Ohjelmassa otettaisiin huomioon mm. raaka-aineet, aterioiden tuotantoprosessi, valmiiden aterioiden jakelu ja jätteiden synty.

Keskustelu meinasi saada tuttuja, asenteellisia sävyjä, joita on kuultu ympäri Suomen kasvisruokapäiväaloitteita käsiteltäessä. (Muistattehan Helsingin valtuuston kuulun kasvisruokakeskustelun). Onneksi ei kuitenkaan sen laajemmin.

Vastaus aloitteiseen oli mielestäni hyvä. Liiketoiminnanjohtokunta (johon ruokapalvelut kuuluvat) päätyi suosittelemaan kasvisruokapäivän käyttöönottoa. Myös ruoan ympäristövaikutuksiin on kiinnitetty huomiota mm. koulutuksella ja asiasta on käynnissä selvitys amk:n opinnäytetyön muodossa.

Toinen aloite oli Aino Heikuran (kesk.) jättämä. Siinä esitettiin lähiruokaselvityksen tekemistä Joensuussa. Selvityksessä kartoitettaisiin lähiruoan käytön nykytilanne sekä lähiruoan käytön kustannukset. Selvityksen pohjalta voitaisiin sitten miettiä, kuinka lisätä lähiruoan käyttöä kaupungissamme.

Lähiruoalle on vahva poliittinen tahto, mikä näkyi mm. siinä, että Ainon aloitteen oli allekirjoittanut 33 valtuutettua. Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että asia junnaa paikoillaan. Vaikka tästä asiasta, jos jostain, on puhetta riittänyt jo pitkään.

Usein lähiruoka-ajatukset torpataan heti alkuunsa kalleudellaan. Asiaa on kuitenkin selvitelty ja esim. Sastamalassa on laskettu, että kouluruoka-aterian aineskulut lähiruoasta valmistettuna on vain 53 snt/ateria.

Vaikka joku lähiruoan laajemmassa käytössä edelleen mättää, niin Joensuun kaupunkia en ensimmäisenä syyttävällä sormella osoittaisi. Hankintapyynnöt on pilkottu jo pienemmiksi. Esimerkiksi perunaa ei tarvitse olla niin isoja määriä, että se riittää koko kaupungin tarpeeseen, vaan voi tarjota vain osan. Hankintatoimi on myös tehnyt aktiivisesti yhteistyötä yrittäjäjärjestön ja lähiruokahankkeiden kanssa niin, että tietoa tarjouspyynnöistä ja niiden tekemisesti on annettu.

Yritetty siis on. Ehkä jotain tarttis kuitenkin edelleen tehdä, jotta lähiruokaa olisi vielä enemmän tarjolla ja käytössä. Onneksi seudullamme on aktiivisia toimijoita, jotka asiaa ajavat. Poliittiseen tahtoon käytännön toimet tuskin tulevat kaatumaan.

Näiden ruokapoliittisten yksityiskohtien lisäksi ruoka tulee olemaan tämän syksyn kuuma aihe. Samassa liiketoiminnan johtokunnan kokouksessa, missä aloitteisiin oli annettu vastaukset, oli käsittelyssä ruokahuoltoselvitys. Tämän johtokunta oli kuitenkin palauttanut uudelleen valmisteluun ja pyytänyt lisätietoa mm. yhtiömuotojen vertailusta, tarkemmista kuljetuskustannuksista, nykyisen mallin selvittämisestä ja tietoa siitä, missä kohteissa tulisi lämminruokajakelu jatkumaan.

Kaupunginhallitus päättikin taktisesti, että selvitys ja aloitteet viedään samaan valtuustonkokoukseen. Näin saa valtuusto puhua ruoasta kerralla suunsa tyhjäksi. Tämä on varmasti ihan viisasta, sillä ainakin osittain kaikki kohdat kirvoittavat samansuuntaisia puheenvuoroja.

Suomeksi ruokahuoltoselvityksessä on kysymys siitä, montako keittiötä Joensuun kaupungilla on tulevaisuudessa. Selvityksessä on esitetty mallit, joissa tulevaisuudessa kaupunki keskittäisi omia keittiöitään tai toisaalta tekisi yhteiset keittiöt (kaksi tai kolme) yhdessä koulutuskuntayhtymän ja keskussairaalan kanssa. Koulutuskuntayhtymä ja sairaanhoitopiiri ovat jo päätökset yhteiseen keittiöön siirtymisestä tehneet.

Itse en ole vielä ehtinyt perehtyä keittiöselvitykseen, joten ei siitä sen enempää. Soppa siitä kuitenkin on odotettavissa.